tiistai 20. lokakuuta 2015

Niitä lääkärikuulumisia

Muistihan se emäntä lopulta soittaa sinne lääkärille, joka sanoi, että mulla on vanhan kissan veriarvot. Kilppariarvot oli noussut yhä, maksa-arvo myös koholla samoin kuin munuaisarvoista urea.
 
No, koitetaan olla liikaa stressaamatta. Oon nyt syönyt viikon verran lääkkeitä siihen kilpirauhasen liikatoimintaan ja mulla on ainakin rauhallisempi olo. Ei oo niin kauhea nälkäkään koko ajan, mutta ruoka kuitenkin maistuu. Ja leikittää ja välillä villityttää.
 
Emäntä sanoo, että musta on tullut taas oma itseni. Rakastan yhä emäntää ja olen hellyyden- ja huomionkipeä, mutten aivan yhtä ylenpalttisesti kuin aiemmin. Ja mikä emännästä on mukavaa, niin sen ei tarvi joka yö käydä antamassa mulle ruokaa. Raksupalloilla pärjää, kun maltan niitäkin taas pyörittää ja nukkuakin paremmin emännän vieressä, enkä vain puske ja kehrää, kunnes saan märkäruokaa.
 
Katsotaan nyt, miten tämä tästä menee, mutta ei se lääkekään maistu edes pahalle. Vissiin se eläinlääkäri haluaa nähdä mun vertakin taas jonkun ajan päästä. Se ei kyllä ole yhtään kiva! Kun vissiin pitää mennä sinne sen luokse vielä antamaan sitä verta...
 

2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Nää on hyviä kuulumisia. Jaksa syödä hyvin ja ota nätisti lääkkeet, niin elämä laittaa koko teidän perheen kehräämään!

Lenni ja Tommi kirjoitti...

Kiitos! Niinhän se on. Kun vaan ei tarttis uudestaan sinne lääkäriin, mutta vissiin minä en sille mitään voi...