Näkemiin

Tähän loppuu tämä blogi, joka on toki hiljainen viime vuosina ollutkin. Tänään Tommi lähti Lennin perään sateenkaarisilllalle, kun silmän melanooma eteni viikonloppuna niin pitkälle, että silmänpaineet kohosivat taivaisiin. Armeliaampaa oli päästää seniorikissa pois kuin alkaa silmänpoistoon.

Ja kun ei emännälle elämäntilanteen takia ainakaan pian uusia kissoja tule, niin kiitän blogikamuja kommenteista ja myötäelämisestä! Muiden blogeja käyn toki vilkuilemassa yhä.

Kiitos myös Lenni ja Tommi, olitte elämäni kissat!

Eläinlääkärissä ja evakossa

Nyt on ollu menoa ja meinikiä. Ensin piti käydä vuositarkastuksessa lekurilla. Ei löytynyt mitään uutta vikaa, ei edes sitä kilpparia, mitä silmälääkäri epäili. Vain ne munuaisarvot oli hivenen koholla, kuten "aina", mutta yhä maltilliset.

Sitten tällä viikolla yhtäkkiä pistivät kodin ihan hyrskyn myrskyn. Vain mun kiipeilypuu oli paikoillaan. 

Ja sitten mut pistettiin koppaan ja vietiin emännän vanhemmille. Ihan reipas olin sielläkin. Tutkin häntä pystyssä paikat. Ainoastaan en löytänyt parempaa rauhallista nukkumapaikkaa kuin sängyn alta. 

Mutta siellä oli partsi... 

Ja hyvät näkymät ikkunoista... 

Ja se kaverikin, mikä kotonakin... 

Ja ruokaa (mutta lihaa ei ollut, vaikka oisin halunnut!) ja ihan kivaa, vaikka jännää. Vapaudenriisto ja kopassa kuljetus oli pahinta!

Kotona nukun sitten taas kaapin päällä!

Kahden viikon päästä on kuulemma sama juttu uudestaan. Ne myrkyttää jotain sokeritoukkia. Ikinä en oo yhtään sellaista meillä nähnyt, mutta silti pitää mennä evakkoon! 

Silmälääkärisssä

Mun piti mennä jo näin pian uudestaan silmälääkäriin, mutta nyt ei oo pakko, jos ei tule mitään. Silmätipat oli auttaneet, eli nyt oli molemmissa silmissä sama paine. Jatketaana siis niillä silmätipoilla (yäk!). Sydämessä oli välillä laukkarytmiä, joten lääkäri epäili, että saattais olla kilpirauhasen liikatoimintaa. Lennillähän oli se. Mutta en nyt ainakaan ollut ruvennut laihtumaan, kun painoin 6,9 kg (3kk sitten 6,5)! Ollaan siis toistaiseksi hyvillä mielin.

Kopassa en tykkää olla yhtään ja sähähdin yhdelle lapinkoiralle, kun tuli mua haistamaan!

 

Silmäuutiset

Se oli taas aika mun käydä silmälääkärissä. En kyllä tykkää yhtään siitä koppaan tunkemisesta! Tuolla lääkärissä on aina paljon koiria odotushuoneessa, niin siellä toki oli parempi olla kopassa rauhassa ja omassa turvassa. Onneksi mua ei kuulon heikkenemisen takia niin paljon häiritse, kun ne koirat haukkuu toisilleen.

Nyt se melanooma oli sitten jo kasvanut niin paljon, että silmän etukammiossa (?) oli tulehduksen merkkejä, eli silmänpaine oli alhainen ja se silmä oli toista valonarempi. Niinpä se lääkäri määräsi minulle silmätipat. Jos Lennilläkin oli ihmisten lääkkeitä, niin nyt on mullakin - Voltaren-silmätippoja. Tulehduskipulääkkeellä koitetaan hoitaa silmää ja toivotaan, ettei tulehdus tuki jotain kanavia niin, että silmänpaine alkaa nousta.

Kaks kertaa päivässä pitää siis kestää, että se silmätippa laitetaan. Inhottavaa! Ja parin kuukauden päästä pitää jo mennä uudestaan. Höh! Mutta muuten olen reipas ja ruokakin maistuu! Painoin 6,5 kg.

Seniorikissan kuulumisia

Onhan tässä ollut kaikenlaista ja siksi emäntä ei ole päivitellyt tätä blogiakaan.

Syyskuussa kävin hammaskiven poistossa ja mitä ilmeisimmin sille reissulle jäi kuulo, sekä hetkeksi myös hyppyvoimat. Parin päivän päästä tuosta en meinannut päästä edes sängylle hyppäämään. Ärsytti kyllä ihan hirveästi, kun piti mennä uudestaan sinne lääkäriin! Mutta kyllä sittemmin olen taas hypännyt kylppärin kaapin päällekin (reilu 1m pyykkikoneen päältä).

Kuulon huononemisen myötä on poistunut myös äänenvaimennin. Emäntä ihmettelee, miten kissa, joka ennen sanoi hiljaa korkeintaan iuiu ja miu ja kurrrrr, osaa nyt mouruta jos vaikka minkälaisella äänellä. Eli edelleen mun pitää jutella ihmistä, kun ei oo Lenniä enää.

Viime viikolla mulla kävi myös vahinko riehuessa, mistä oli seurauksena verijäljet. Yhdestä kynnestä/varpaasta tämä tuli, mutta ei ole pahasti vaivannut.

Aika paljon vietän nykyään(kin) aikaa tuolla eteisen peilin edessä. En vain kerro emännälle, ihailenko itseäni vai toivonko, että se kissa siellä peilissä olisi kaveri...

 

Onhan se vähän tylsää ollut, kun mua ei enää oikein huvita monilla älypeleillä pelaaminen, koska en kuule niistä lähtevää ääntä. En tiedä, onko siellä raksuja vai eikö siellä ole. Olenkin syönyt paljon naudan sydäntä (kun ei mua se märkäruokakaan nappaa). Eihän se optimaalinen ruokavalio ole, jos on joskus munuaisarvot ollut koholla, mutta me ollaan emännän kanssa samaa mieltä kuin meidän lääkäritäti joskus sanoi, että tärkeintä on kuitenkin, että kissa ylipäänsä syö. Kun on tuo melanoomakin, niin eihän tässä tiedetä, kuinka paljon aikaa on muutenkaan jäljellä. Eli eletään parasta mahdollista elämää, mitä on jäljellä! 

Kauniita unia, Lenni

Kauniita unia Lenni paremmilla hiirestysmailla!

Kevään jatkuneen hiipumisen syyksi paljastui kasvain munuaisissa, joten Lenni pääsi tänään sateenkaarisilllalle. Ikävöimään jäävät emäntä, emännän mieheke, Tomppa, ja kaikki kissojen hoitajina kunnostautuneet, kuten emännän vanhemmat ja täti.

Tilhi-tv

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Emäntä on taas ollut laiska kirjuri, kun ei ole mitään juttua tullut blogiin.

Mutta nyt meillä oli tilhi-tv oman ikkunan alla. Väsytti kyllä niin kauheasti, ettei me kauan jaksettu katella.

Kaikki on meillä ihan hyvin, paitsi että Lennillä on ikä alkanut oireilla kuulon heikkenemisenä. Aika kauan on jo imuri pelottanut paljon vähemmän, samoin linkoava pyykkikone. Ja nykyisin Lenni saa jo nukkuakin tosi rauhassa, kun ei turhat äänet häiritse yhtään. Vähän sitten kyllä yllättyy, jos joku tulee herättelemään.

Silmäkontrolli

Puolisen vuotta mennyt Tompan silmälääkäristä, joten koppaan tunkeminen oli jälleen edessä. Mut pistettiin pienempään koppaan, kun siinä en oo saanut nenääni verille ennenkään (nenän alustan kyllä, kuten nytkin). Ihan kiltisti olin lääkärillä, kehräsinkin, kun se koitti kuunnella sydäntä ja keuhkoja. Tosin ei se paikallaan oleminen ja silmien katsominen ole kivaa, vaan venkoilen, mutta enhän minä raavi enkä pure enkä mitään sellaista.

Näin kirjoitti lääkäritäti tällä kertaa:

"Tommi silmäkontrollissa. Oikean silmän muutokset selvästi edenneet edellisestä kerrasta, kuitenkin silmän tilanne pysynyt rauhallisena. Etukammio kirkas ja silmänpaineet normaalit. Jäädään toistaiseksi edelleen seuraamaan tilannetta. Seuraava kontrolli taas noin puolen vuoden kuluttua, toki jo aiemmin jos huomaat oireita (punoitus, sameus, siristys tms)."

Olihan sen jo emäntäkin silmällä nähnyt, että muutokset on edenneet, mutta myös sen, ettei ne vaikuta mua mitenkään haittaavan ja lääkärikin sanoi, ettei niistä mitään kipuja aiheudu. Eli siihen nähden käynti oli ihan positiivinen. Lääkäritäti puhui, että tällä etenemisvauhdilla voisi mennä 1-2 vuotta ennen kuin alkaa tulemaan jotain vaivaa. Ja yleensä ensin tulee tulehdusta, jota voidaan koittaa lääkitä. Vasta, jos silmänpaineet alkaa nousemaan, niin sitten voisi tulla eteen se silmän poiston harkitseminen.

Eli koitetaan me nyt vain elää hyvää elämää liiaksi pingottamatta (ja emäntä stressaamatta), kun alkaahan tätä ikääkin jo olla. Pian tulee 13 mittariin. Eli eletään nyt kunnolla niin kauan kuin sitä on vielä elettävänä, kun ei me kukaan ikuisia olla!

Jatkuvaa sairauskertomusta

Kun Tommin silmäasia selvitettiin, oli puolestaan Lennin vuoro aiheuttaa huolta.

 

Ei tullut kakkaa ja lopulta pissatkin meni pikkuliruiksi. Emäntäkään ei ollut kotona, mutta emännän vanhemmat hoitajina veivät  sitten Lennin lääkäriin. Sielläkin oli perjantaina kiirepäivä, joten lääkäritäti oli eri kuin normaalisti. Mutta kyllä tämäkin lääkäri otti hommat tosissaan.

 

Lenni aristi vatsaansa, joten kuvattiin ja verta otettiin. Sai kipulääkettä ja antibioottia, pahoinvointilääkettä ja nestettä. Levolacia kehotettiin antamaan. Ja lääkäritäti vielä soitti lauantaiaamuna, miten Lenni voi.

 

Paremminhan meni jo. Ruoka maistui, kakka oli tullut ja pissat myös. Niinpä ei emännänkään tarvinnut kiiruhtaa kotiin. Nyt Lenni on ihan reipas jo ja kiusaa jo Tommia samoin kuin näissä aiemmin otetuissa kuvissa (ei järki paljon päätä pakota, sanoo emäntä).

Ei me mitään pahoja olla tehty!

 

Silmälääkärin tulokset

"Diagnoosi: Melanoomatyyppinen muutos iriksessä, oikea silmä

 

Tommi käynnillä oikeassa silmässä huomattujen värimuutosten vuoksi. Yleistutkimuksessa ei poikkeavaa. Silmätutkimuksessa molempien silmien silmänpohjat normaalit, etukammiot kirkkaat, sarveiskalvot kirkkaat ja kiiltävät, pupillit symmetriset ja valoreaktiot normaalit, silmänpaineet normaalit (oikea 15 mmHg, vasen 12 mmHg). Oikeassa silmässä tummanruskeita läikkiä iriksessä, isoin klo 10-1, pienempiä 3 ja 6. Isoin näistä on koholla iriksen pinnasta, muut tasaisia.

 

Tämäntyyppiset muutokset kissalla voivat olla hyvänlaatuista pigmentin kertymää, mutta valitettavasti myös kasvainmuutos (melanooma). Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen ja joskus muutokset ovat hyvin hitaasti eteneviä. Jäädään toistaiseksi seuraamaan. Kontrollikäynti suosittelen noin 6kk kuluttua. Jos huomaatte muutoksia (sameus, punoitus, pupillien epätasainen koko tms) tai oireita (siristys, vuoto tms), ottakaa yhteyttä jo aiemmin."

 

Tuommoisen jutun kirjoitteli Tompasta lääkäri. Koska se yksi läikkä on koholla, se todennäköisesti on melanooma. Mutta koska asia ei vielä ainakaan vaivaa, sillä näkee, eikä kuulemma silmän melanooma yleensä lähetä hirveän helposti etäpesäkkeitä, niin siitä silmästä lienee vielä enemmän hyötyä kuin haittaa, eli seurataan.

 

Monenlaisia laitteita sillä lääkärillä oli, joilla silmiä katsoi. Emäntä sanoi, että melko samanlaisia oli kuin ihmissilmälääkärillä. Vähän meinas Tompalla hermot mennä, mutta kiltisti oli kuitenkin.

 

Nyt voi sitten rentoutua aamun koettelemuksista lämpimällä parvekkeella (huom. taas uudestaan kopassa verille puskettu kuono... melkoiset verijäljet oli emännällä kopasta siivottavana):

 

Ja minäkin tuli vain sanomaan, että söin just hämähäkin, joka yritti piiloutua tähän karvalankamattoon!

 

 

Tommi punakuono

Tommin normaalisti musta nenä on viime päivät näyttänyt oudolta. Syynä on se, kun Tomppa yritti eläinlääkärireissulla punkea kopasta pois voimallisesti ja nenänsä verille... Tässä kuvassa näkyy muuten myös jossain määrin ne huolestuttavat silmäjutut, mitä mennään ens viikolla toiselle lääkärille näyttämään.

 

Perinteiset terveyskuulumiset

Viime viikolla meille ilmestyi tämmöinen uusi koppa.

Ja tällä viikolla oli sitten se perinteinen nälässä pitäminen, autolla ajelu ja neulalla tökkiminen... Tiedätte varmaan.

 

No, ei siitä verestä mitään ihmeellistä löytynyt, sanoi eläinlääkäritäti. Lennin kilpirauhasarvo oli ihan hyvällä tasolla, eli lääkitys säilyy entisellään. Maksa-arvot koholla liittyy siihen kilpirauhaseen, koholla olevasta ureastakaan ei kannata huolehtia, kun munuaisarvot on muuten ok. Ja verensokeri lienee ollut koholla eläinlääkäristressistä. Painoa oli tällä kertaa 4,3 kg. Tänään olikin sitten hyvä nauttia eteläparvekkeesta eilisen stressin jälkeen. Onneksi siellä on auringonpaisteella jo lämmin, vaikka ulkona ei muuten olekaan.

 

Tommin veriarvot oli kohdillaan munuaismarkkeria lukuun ottamatta (myös krea ja urea ok), eli munuaisista ei ole vieläkään aika täysin jättänyt. Se kyllä pääteltiin taaskin jo ulkoisesta olemuksesta. Tomppa veti kehiin painoennätyksensä 7 kg! Mutta kun tilanne on tämä, niin yhtään ei valiteta ylipainosta. Emännällä on nyt kuitenkin huolta, kun Tomppa pitää viedä silmälääkäriin oikean silmän muutosten takia. Tuossa alkuvuodesta niitä rupesi ilmaantumaan. Emännän vain pitäisi muistaa, että ei se siitä huolehtimisella parane. Tommi on kuitenkin oikein hyvävointinen ja iloinen ja se silmälääkäri on reilun viikon päästä. Sitten katsotaan ja hoidetaan, mitä hoidettavissa on!

 

Ystävänpäivää

Jos se tuo emäntäkin vähitellen rentoutuis, kun on ollut Lennistä niin huolissaan. Ei se selkä vielä ihan terve oo, mutta kuulemma paranemisessa voikin kestää. Ja se on hyvä, että riehun ja olen reipas. Särkylääkettäkin saa syödä ja hyvä, jos pystyy välipäiviä pitämään. Nytkin oli kaks ja olin silti iloinen, ruoka maistui ja kehräsinkin. Että antakaa tuolle emännälle vähän paremmat hermot...

Kaikki hyvin!

Paitsi ehkä Tommin mielestä, kun haluaisin painia sen kanssa koko ajan. Ja menin haastamaan riitaa kiipeilypuun ylätasollekin. Emäntä sanoi, että ei mulla järki paljon päätä pakota, kun olisin sieltäkin vain syöksynyt Tommin perään täysillä. Emäntä sai meidät sieltä kuitenkin alas suht rauhassa ilman uusia vammoja.

 

 

Mutta kun minä haluan omia tuon ylätason!

Ja haluan pelata kissojen pelejä YouTubesta ja katsoa telkkaria ja rakastaa emäntää ja... (Oiskohan kilpparilääkkeen imeytymisessä ollut jotain ongelmaa viime päivinä... kysyy emäntä.)

 

Eli en oo kipeä mistään (en oo saanut kipulääkettäkään kahteen päivään enää), pissa tulee ja kakkakin tuli eilen, niin emäntä sai aamulla perua jo varatun lääkäriajan. Tämän päivän jälkeen on jäljellä enää normaali kilpparilääke ja neljä päivää antibioottia.

Emännälläkin on parempi mieli

Kun märkäruokakin maistuu taas ja haastan Tomppaa painimatsiin niin kuin normaalisti. Ei siis satu selkään eikä muualle, ja jospa se mun mahakin lähtee taas toimimaan, kun tulee lisää liikettä ja ruokaa. Nyt vaan valuu vähän parafiiniöljyt läpi, vaikken oo sitä saanutkaan kuin viimeksi toissapäivänä...

 

Nyt vähän ramasee, kun melkein koko yön vain rakastin emäntää. Puskin ja kehräsin kainalossa.

Ja nyt kiipeilin kans!

åååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååå (kirjoitti Lenni) 

 

Meillä on ollut viime aikoina vähän liian jännää...

Ja meillä tulee vissiin vanhuus, kun näitä terveysjuttuja tulee blogiin vähän liikaa. Tiistaiaamuna mulla ja Tommilla oli villikohtaus. Emäntä ei tiedä, mitä tarkasti ottaen tapahtui, kun oli toisessa huoneessa, mutta tuon jälkeen menin emännän tyynylle, olin vaisu, enkä tullut hakemaan ruokaakaan. Söin kyllä, kun emäntä toi ruuan sinne sänkyyn.

 

Illalla, kun emäntä tuli kissinruokaa tienaamasta, tuli kyllä vastaan, mutten kehrännyt ja olin yhä vaisu. Olisin jäänyt parvekkeelle nukkumaan, mutta emäntä toi sisään. Sitten nukuin vain huopaluolassa. Emännästä näytti, että takajalkaa nilkutin. Söin kyllä, kun emäntä toi raksuja sinne. Ja joinkin, kun toi vettä.

 

Keskiviikkona vaisuus jatkui ja pyrin piiloutumaan, joten mentiin iltapäivällä eläinlääkäritädille. Selkää aristin, joten taju lähti pois ja musta oli otettu kuvia selästä ja polvista. Selässä ei näkynyt mitään, polvissa viitteitä, että nivelsiteet on rikkoutuneet joskus aiemmin. Muistattekos tämän? Mutta diagnoosi ole pehmytkudosvamma selässä eli joku revähdys tai venähdys. Hoitona kipulääkettä viis päivää, ja hyvä tukihoito (eli rakkautta) sekä kärsivällisyyttä emännälle...

 

Tultiin kotiin ja olin suht pirteä, mitä nyt vaan pissa ei tullut. Aamulla olin viimeksi käynyt, eikä emäntä ollut huomannut mitään ihmeellistä Kävin laatikolla seisoskelemassa, eikä mitään. Röntgen-kuvassa oli kuitenkin näkynyt, että rakossa on paljon pissaa. Näin ollen tuli vielä uusi lähtö, nyt päivystykseen. Siellä taju lähti uusiksi ja diagnoosi: virtsatietulehdus! Onko mulla vähän huono tuuri? Lääkäri sanoi, ettei pissa olis tullut itsestään, joten ei me turhaan menty. Kipulääkkeen rinnalle sain siis vielä antibioottikuurin.

 

Sitten meni varsin hyvin, ja olin monin hetkin ihan oma kehräävä ja hellyydenkipeä itseni. Mitä nyt ei kakkaa tullut sen jälkeen kuin ennen keskiviikon päivystysreissua pikkuisen. Ja röntgenissähän näkyi, että jo silloin ulostemassaa oli paljon.

 

Emäntä oli kyllä antanut parafiiniöljyä ja perjantaina yritin kakata, mutta ei kakka vain tullut. Siinä se ihan suulla oli, mutta ei tullut ulos. Niinpä emäntä soitti taas päivystykseen... Nyt ei rauhoitettu, kun olis ollut jo kolmas kerta niin lyhyen ajan sisään. Eli sain suoliston toimintaa parantavaa lääkettä, nesteytystä ja lääkettä kotiin kans sekä ällöttävä peräruiske piti kestää. Mutta sitten tuli kakkaa... Lääkärissä olin ihan nuutunut, mutta piristyin sentään kotiin päästyä.

 

Lääkkeitä on nyt melkoinen arsenaali ja emäntää tietysti huolestuttaa, kun olen aika vaisu. Mutta on mulla ennenkin mennyt ruokahalu antibioottikuurista... Eipä sillä emännälläkään ole nyt ruokahalua, joten meitä on sitten kaks.

 

 Ja siis oon mää vähän raksuja syönyt tänään ja pelannut hiiripeliä YouTubesta.

 

Päivystysreissu

Maanantaina mulla oli ikävä olo, kun kakka ei tullut. Kävin yrittämässä hiekkalaatikolla, juoksin parvekkeelle, takaisin hiekkalaatikolle ja parvekkeelle ja huusin mennessäni. Ja tätä koko ilta.

Emäntä koitti antaa pikkusen Levolacia, mutta siitähän tuli taas paha olo. Sit se tilasi isänsä tuomaan parafiiniöljyä, joka kyllä pysyi sisällä.

 

Sitten mut kuitenkin huijattiin koppaan ja vietiin ihan outoon eläinlääkäriin. Siellä se setä paineli ja ajoi mahasta vähän karvojakin ja katsoi ultraäänellä. Sitten multa kohta lähti taju ja heräsin autossa ja kohta oltiinkin kotona. Kävin kakalla laatikolla, pissahätää ei ollutkaan, ja sitten menin nukkumaan. Aamulla oli jo hyvä olo, kun olin syönytkin taas.

Jos emännältä kysytään, niin siksi se vei mut päivystävälle eläinlääkärille, kun olin jo nuollut pippelinkin punaiseksi, niin emäntä pelkäsi, että jos se onkin pissavaiva eikä ummetus. Sitä paitsi emäntä oli lähdössä taas reissuun seuraavana päivänä... Lääkäri teki perähuuhtelun ja pissakin tuli ihan puristamalla, eikä ollut muitakaan merkkejä pissavaivoista.

Tuon reissun jälkeen on tullut sekä kakka että pissa, joten nyt on taas kaikki hyvin! (Kuvat on lavastettuja. Huomaattehan, että meillä on uus hiekkalaatikko!)

Taas stressiä emännälle

Tällä kertaa oli Lennin vuoro säikytellä emäntää ja valvottaa yöllä. Tosin mitäpä antoi sitä Levolacia illalla, siitä kai se paha olo tuli! 

Ensin olin oksentanut kaikki illalla syödyt ruuat. Toiseen kertaan puolen yön jälkeen heräsi emäntäkin. Sitten mulla olikin paha olo. Menin emännän tyynylle nukkumaan (en yleensä tee niin), mutten yhtään kehrännyt, enkä oikein tykännyt, että emäntä läppii.

 

Siis vähän niinkö tälleen oltiin vierekkän, mutta mulla ei ollut yhtään noin hyvä olo. Tässä emäntä jumppasi.

 

Aamulla aikaisin oksensin taas, sitten jo vaaleanpunaista vaahtoa. Emäntä hälytti sitten vanhempansa vahtimaan mua, kun sen olin pakko mennä töihin. Ja buukkasi se mulle treffitkin eläinlääkäritädin kanssa, kun en halunnut yhtään syödä. Join kyllä sentään.

 

Kun emännän vanhemmat oli tullut, rupesin sitten pikkuhiljaa syömäänkin (ja ne toi mulle nutriplussaa, nam!). Ja kun ruuat pysyi sisällä ja loistekin palasi silmiin, niin ei mun tarvinnutkaan lähteä eläinlääkäritädille!

 

Illalla oli siis jo kaikilla paljon parempi mieli (muut oli kuvituskuvia, tää on aito tältä illalta!):

 

Tuoreimmat kuulumiset

Ei oo muistettu kertoakaan, että Tommin pissitulehdus parani nopeasti sillä antibiootilla, eli kaikki on kunnossa. Lisäksi ystävällinen emännän kaveri diilasi meille ruotsalaisen nettikaupan loppuvarastosta Renalzinia, jonka valmistus on lopetettu. Tommi ei tykännyt uudesta Pronefrasta ollenkaan, vaan sen antamisesta tuli aina traumaattinen kokemus, joten tällä saatiin ostettua vähän lisäaikaa. Renalzin on yhä ihan ok. Tässä me syödään raksuja, jotka tuli niiden Renalzinien mukana.

Lenni puolestaan on katsellut taas kovasti telkkaria sen jälkeen, kun lempidokkari tuli uusintana. Toki se on nyt myös tallennettuna emännällä ja siitä on pätkitty kaikki turhat kohdat niin, että Lenni voi katsella parhaita paloja. Mutta kyllä muutkin ohjelmat käy. Kun emäntä tulee töistä kotiin, istuu Lenni telkkarin eteen ja alkaa vaatia telkkaria auki.

 

Pissivaivaa

Aiheutin emännälle vähän huolta, kun rupesin torstai-iltana ravaamaan hiekkiksellä, eikä pissaa tullut kuin pari tippaa. Yöllä pissaa tuli kyllä, mutta emäntä soitti silti lääkäriin aamulla ja sinne minut kiikutettiin.

 

Emäntä sai varastettua veristä pissaakin just ennen lähtöä, mikä oli ihan hyvä, koska siitä pissasta löytyi sitten bakteereja. Lääkärikin oli oikein iloinen, kun tämän huomasi. Toisin sanoen mulla on pissitulehdus, ja toivotaan, että se paranee lääkärin antamalla antibiootilla pois ilman suurempia ongelmia. Pissinäytteen ph:kin oli kyllä korkea, mutta emäntä sanoi, että se saattaa johtua näytteeseen joutuneesta kissanhiekasta, joka on emäksistä. Niin että toivotaan, ettei ole virtsakiviä(kin)!

 

Kipulääkettä ja nesteytystä sain myös, enkä huomannut yhtään, kun lääkäri ja hoitaja vaan leperteli ja rapsutti ja antoi ruokaa!

 

Viime yönä kävin jo isolla pissallakin, enkä oo enää laukannut hiekkiksellä, joten ollaan toiveikkaita, ettei tästä tulisi pahempaa...