Emännän elämän kissat osa 3: Naapurien ja muita kissoja

Meidän blogissa ei paljon pentukuvia ole, mutta tässä yksi: lähinaapurissa ennen Sohvin aikaa oli vähän aikaa Plättä (ja vaunuissa on nukke):

Tuttavaperheen kalastaja-kissa Viljolla oli rauhalliset ulkoilumaastot kaukana taajamasta.

Naapurissa vähän myöhemmin oli sitten Manne, jonka emäntä kesytti poskirapsutuksin ja näin ollen Manne livahti joskus avonaisesta ovesta sisällekin.

 

Historiasarja päättyy tältä erää tähän. Meidän kuvia luvassa sitten taas jatkossa!

Emännän elämän kissat osa 2: Sohvi

Kauhean kauan ei emännällä ehtinyt omaa kissaa olla. Sohvi oli kadottanut entiset omistajansa ja erinäisten vaiheiden jälkeen se päätyi sitten emännälle. Sohvi ei ollut kyllä ollenkaan arka kissa ja tykkäsi tulla syliinkin hoidettavaksi.

 

 

Se tutki kaikki paikat (niin kuin mekin).

Joskus tutkimuksissa tarvittiin sitten jo ihmisen auttavaa kättä, ettei käynyt huonosti.

Kun sekä Sohvi että Mikki katosivat parin kuukauden välein, päätti emäntä, että jos (ja kun) joskus kissoja hankkii, ne eivät vapaasti ulkoile.

Emännän elämän kissat osa 1: Mikki

Emännän elämän ensimmäinen kissa oli emännän tädillä (ja samalla päivähoitopaikassa) Mikki.

Mikki oli navettakissan pentu ja siksi hyvin arka. Ei ollut kuin ehkä puolenkymmentä ihmistä, joita se ei pelännyt, ja emäntä oli yksi niistä. Osasi se kyllä ottaa myös rennosti.

Kahdessa viimeisessä kuvassa Mikki onkin emännän kotona. Kun suurin osa Mikin perheestä oli reissussa ja se joutui olemaan päivät yksinään, emäntä haki sen äitinsä kanssa niille. Seuraavana aamuna Mikki tulikin sitten mouruamaan emännän nurkkiin jo ihan itse seuraa vailla (välimatkaa oli alle puoli kilometriä). Että oli se aika fiksu kissa, mutta hävisi lopulta, niin kuin aika monelle vapaasti ulkoilevalle kissalle valitettavasti käy.

Kissakuvahaaste 156: Ulkoilu

Naukulan Mamman skannailuinnosta keksi meidän emäntäkin, että me voitaisiin esitellä niitä kissoja, jotka on ollut ennen meitä ja keitä me saadaan kiittää siitä, että emännästä on tullut niin hyvä emäntä.

Koskapa me ei kauhean innokkaita ulkoilijoita olla (Tommiakaan ei oo viime aikoina viety pihalle, kun emäntä ei oo sen niskan takia viitsinyt laittaa valjaita päälle) ja ne vähän kuvat on jo julkaistu, niin ajateltiin nyt sitten napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä johdanto tulevalle historiasarjalle. Ulkoilevia kissoja emännän menneisyydestä siis, lisäinfoa heistä luvassa myöhemmin.

Emännän elämän ensimmäinen kissa oli tädin kissa Mikki (se täti on meitäkin hoitanut). Tämä kuva juhannukselta 1990, tuo pikkutyttö on emäntä silloin...

Sitten emännällä oli pian tuon jälkeen omakin kissa, Sohvi. Aika reipas tapaus se:

 

Sitten vielä lopuksi tuttavaperheen kissa Viljo tiesi, mitä järvestä tulee...

Ja naapurin Mannen emäntä kuulemma kesytti kaverikseen, kun se emännän pihalla kävi.