Se oli taas tällä viikolla se ikävä nälässä pitäminen, koppaan tunkeminen ja autolla ajelu. Tompasta kotimatka oli kyllä kivempi, kun autossa sai syödä kissankarkkeja. Kun karkkien tulo loppui, Tomppa alkoi kommentoida asiaa.
Sitä paitsi Tomppa esitti lääkärissäkin parhaat puolensa: Ensimmäistä kertaa ikinä rupesi kehräämään siellä, kun lääkäritäti koitti kuunnella sydäntä. Ei kai ne lääkärin ja eläintenhoitajan kehut kihahtaneet nuppiin...? Verikokeen ottaminen ei tietenkään ole kivaa ja vähän pitää venkoilla, mutta molemmat ollaan kyllä kilttejä ja veren saa otettua ilman sen suurempia kommervenkkejä.
Niin, ja sitten ne tulokset: Tommin munuaisarvot pysyttelee edelleen sillä samalla tasolla kuin on olleet jo sen viitisen vuotta: urea viitearvoissa, krea vähän koholla. Eli ei hätää. Tämä toki pääteltiin jo ulkoisen olemuksen perusteella. Herra isoherra painaa 6,7 kg. Hammaskiveä on ja se pitää jossain vaiheessa poistaa. Ientulehdusta ei näyttäis silti olevan.
Lennin paino oli ennallaan 4,4 kg ja kilpparitkin oli viitearvoissa nykyisellä lääkityksellä (puoli tablettia 5mg Tyrazolia kerran päivässä). Eli ainakaan ei tarvitse lääkitystä lisätä. Sydämessä kuuluu sivuääni (voi liittyä kilppariin), mutta ei me siitä huolehdita, kun Lenni on muuten reipas. Munuaisarvot on kunnossa, kun nekin voisi nousta kilpparin takia. Emännälle harmi, että se aamuyöherättely, hirrrrmuinen nälkä ja rakastaminen, eivät liitykään kilpparin liikatoimintaan... Lääkäritäti meinas, että se on kevät... Mutta tärkeintähän se onkin, että me ollaan kunnossa. Tomppa täyttää kuitenkin loppuvuodesta 12 , joten Lennikin lienee siinä 13.
Emäntä ja lääkäritäti kuulemma juttelivat, että katotaan sitten vuoden päästä taas.
Emäntä ja lääkäritäti kuulemma juttelivat, että katotaan sitten vuoden päästä taas.
