Näkemiin

Tähän loppuu tämä blogi, joka on toki hiljainen viime vuosina ollutkin. Tänään Tommi lähti Lennin perään sateenkaarisilllalle, kun silmän melanooma eteni viikonloppuna niin pitkälle, että silmänpaineet kohosivat taivaisiin. Armeliaampaa oli päästää seniorikissa pois kuin alkaa silmänpoistoon.

Ja kun ei emännälle elämäntilanteen takia ainakaan pian uusia kissoja tule, niin kiitän blogikamuja kommenteista ja myötäelämisestä! Muiden blogeja käyn toki vilkuilemassa yhä.

Kiitos myös Lenni ja Tommi, olitte elämäni kissat!

Eläinlääkärissä ja evakossa

Nyt on ollu menoa ja meinikiä. Ensin piti käydä vuositarkastuksessa lekurilla. Ei löytynyt mitään uutta vikaa, ei edes sitä kilpparia, mitä silmälääkäri epäili. Vain ne munuaisarvot oli hivenen koholla, kuten "aina", mutta yhä maltilliset.

Sitten tällä viikolla yhtäkkiä pistivät kodin ihan hyrskyn myrskyn. Vain mun kiipeilypuu oli paikoillaan. 

Ja sitten mut pistettiin koppaan ja vietiin emännän vanhemmille. Ihan reipas olin sielläkin. Tutkin häntä pystyssä paikat. Ainoastaan en löytänyt parempaa rauhallista nukkumapaikkaa kuin sängyn alta. 

Mutta siellä oli partsi... 

Ja hyvät näkymät ikkunoista... 

Ja se kaverikin, mikä kotonakin... 

Ja ruokaa (mutta lihaa ei ollut, vaikka oisin halunnut!) ja ihan kivaa, vaikka jännää. Vapaudenriisto ja kopassa kuljetus oli pahinta!

Kotona nukun sitten taas kaapin päällä!

Kahden viikon päästä on kuulemma sama juttu uudestaan. Ne myrkyttää jotain sokeritoukkia. Ikinä en oo yhtään sellaista meillä nähnyt, mutta silti pitää mennä evakkoon! 

Aurinkoisen sunnuntain puuhat

Eilen mulla repesi kynsikin taas, kun kellahdin unissani alas saunan lauteelta ja yritin ottaa kiinni. Vertakin tuli, mutta eipä tuo onneksi haittaa, kuten kuvista näkyy. 

Välillä muutakin kuin nukkumiskuvia

Kun aurinko paistaa, tekee jo mieli parvekkeelle.

Emäntä toi töistä kukan. Olisin halunnut heti katkaista sen kaulan, mut emäntä kielsi ja oli se kyllä vahvempikin kuin tulppaanien kaulat, jotka katkon ihan niks-naks!

Ja yks nukkukuvakin kuitenkin: kahdessa sylissä yhtäaikaa!

Silmälääkärisssä

Mun piti mennä jo näin pian uudestaan silmälääkäriin, mutta nyt ei oo pakko, jos ei tule mitään. Silmätipat oli auttaneet, eli nyt oli molemmissa silmissä sama paine. Jatketaana siis niillä silmätipoilla (yäk!). Sydämessä oli välillä laukkarytmiä, joten lääkäri epäili, että saattais olla kilpirauhasen liikatoimintaa. Lennillähän oli se. Mutta en nyt ainakaan ollut ruvennut laihtumaan, kun painoin 6,9 kg (3kk sitten 6,5)! Ollaan siis toistaiseksi hyvillä mielin.

Kopassa en tykkää olla yhtään ja sähähdin yhdelle lapinkoiralle, kun tuli mua haistamaan!

 

Nukkumista

Emäntä on ollut tämän viikon sairauslomalla, niin se on ollut mun kanssa kotona paljon. Emännän lähellä on kiva nukkua.

Ei oo ihan imartelevia nämä kaikki kuvat... Ja sitten se vielä videoi mua uneksimassa.

Jatkoa edelliselle.

Tässä vähän liikkuvaa kuvaa herra leipurimestarista. Videolla nähtävissä myös oikean silmän muutoksia.

Pakkasiltana

Emännällä oli vähän kylmä, niin se meni viltin alle. Siinä jalkojen välissä on ihan paras paikka, niin molemmilla on lämmin! 

Silmäuutiset

Se oli taas aika mun käydä silmälääkärissä. En kyllä tykkää yhtään siitä koppaan tunkemisesta! Tuolla lääkärissä on aina paljon koiria odotushuoneessa, niin siellä toki oli parempi olla kopassa rauhassa ja omassa turvassa. Onneksi mua ei kuulon heikkenemisen takia niin paljon häiritse, kun ne koirat haukkuu toisilleen.

Nyt se melanooma oli sitten jo kasvanut niin paljon, että silmän etukammiossa (?) oli tulehduksen merkkejä, eli silmänpaine oli alhainen ja se silmä oli toista valonarempi. Niinpä se lääkäri määräsi minulle silmätipat. Jos Lennilläkin oli ihmisten lääkkeitä, niin nyt on mullakin - Voltaren-silmätippoja. Tulehduskipulääkkeellä koitetaan hoitaa silmää ja toivotaan, ettei tulehdus tuki jotain kanavia niin, että silmänpaine alkaa nousta.

Kaks kertaa päivässä pitää siis kestää, että se silmätippa laitetaan. Inhottavaa! Ja parin kuukauden päästä pitää jo mennä uudestaan. Höh! Mutta muuten olen reipas ja ruokakin maistuu! Painoin 6,5 kg.

Seniorikissan kuulumisia

Onhan tässä ollut kaikenlaista ja siksi emäntä ei ole päivitellyt tätä blogiakaan.

Syyskuussa kävin hammaskiven poistossa ja mitä ilmeisimmin sille reissulle jäi kuulo, sekä hetkeksi myös hyppyvoimat. Parin päivän päästä tuosta en meinannut päästä edes sängylle hyppäämään. Ärsytti kyllä ihan hirveästi, kun piti mennä uudestaan sinne lääkäriin! Mutta kyllä sittemmin olen taas hypännyt kylppärin kaapin päällekin (reilu 1m pyykkikoneen päältä).

Kuulon huononemisen myötä on poistunut myös äänenvaimennin. Emäntä ihmettelee, miten kissa, joka ennen sanoi hiljaa korkeintaan iuiu ja miu ja kurrrrr, osaa nyt mouruta jos vaikka minkälaisella äänellä. Eli edelleen mun pitää jutella ihmistä, kun ei oo Lenniä enää.

Viime viikolla mulla kävi myös vahinko riehuessa, mistä oli seurauksena verijäljet. Yhdestä kynnestä/varpaasta tämä tuli, mutta ei ole pahasti vaivannut.

Aika paljon vietän nykyään(kin) aikaa tuolla eteisen peilin edessä. En vain kerro emännälle, ihailenko itseäni vai toivonko, että se kissa siellä peilissä olisi kaveri...

 

Onhan se vähän tylsää ollut, kun mua ei enää oikein huvita monilla älypeleillä pelaaminen, koska en kuule niistä lähtevää ääntä. En tiedä, onko siellä raksuja vai eikö siellä ole. Olenkin syönyt paljon naudan sydäntä (kun ei mua se märkäruokakaan nappaa). Eihän se optimaalinen ruokavalio ole, jos on joskus munuaisarvot ollut koholla, mutta me ollaan emännän kanssa samaa mieltä kuin meidän lääkäritäti joskus sanoi, että tärkeintä on kuitenkin, että kissa ylipäänsä syö. Kun on tuo melanoomakin, niin eihän tässä tiedetä, kuinka paljon aikaa on muutenkaan jäljellä. Eli eletään parasta mahdollista elämää, mitä on jäljellä! 

Sohvanvaltaaja

Ja tää koko sohvakin on mun!

Emäntä ei tajuu

Ei kyllä uskois, et emäntä on ollut mun (ja Lennin) emäntä niin kauan kuin on ollut. Kun ei se edes tajua, vaikka kuinka selkeästi selostan. Huutelin sille käytävältä ja sitten kun se kattoi ja kysyi, mikä on, niin mä kipaisin vessaan ja tein tämän saman pari kertaa. Mutta kun ei! Ei se tajunnut, että kakat ois pitänyt ottaa pois hiekkiksestä, kun olin tehnyt ne pissahiekkikseen. Lopulta oli pakko käydä pissalla siellä toisessa, mihin en oo varmaan ikinä ennen pissannut!

Minä ainoana kissana

Onhan se kai vähän erikoista ollut, kun ei oo enää kissakaveria, mutta eipä siitä Lennistä enää lopussa ollut hirveästi seuraa muutenkaan. Ainakin nyt saan kaikki kissanmintut itselleni!

 Aika kuuma on ollut myös, mutta ei mua hirveästi haittaa ja viileitäkin paikkoja löytyy.

Sitä paitsi saan kaiken ihmisten huomion, eikä tarvi siirtyä Lennin tieltä pois sylistä (se oli kuitenkin meidän perheen kingi.)! Siitä syystä juttelenkin ihmisille entistä enemmän.

Eli mulla menee ihan hyvin!

Tommilla on mukavaa

Ei vissiin tarvi selityksiä...

Hyvää ystävänpäivää!

Emäntä tosin loukkasi Lennin kunniaa heti aamulla pesemällä takapuolta lavuaarissa. Tosin Lenni aloitti ystävänpäiväaamun maalaamalla lattiaan paksua ruskeaa rantua... Episodista huolimatta emäntä ehti normaaliin aikaan tienaamaan kissinruokaa. Ja äkkiä tuo loukkauskin unohtui. Hyväähän se emäntä vaan...

Tilhi-tv

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Emäntä on taas ollut laiska kirjuri, kun ei ole mitään juttua tullut blogiin.

Mutta nyt meillä oli tilhi-tv oman ikkunan alla. Väsytti kyllä niin kauheasti, ettei me kauan jaksettu katella.

Kaikki on meillä ihan hyvin, paitsi että Lennillä on ikä alkanut oireilla kuulon heikkenemisenä. Aika kauan on jo imuri pelottanut paljon vähemmän, samoin linkoava pyykkikone. Ja nykyisin Lenni saa jo nukkuakin tosi rauhassa, kun ei turhat äänet häiritse yhtään. Vähän sitten kyllä yllättyy, jos joku tulee herättelemään.

Silmäkontrolli

Puolisen vuotta mennyt Tompan silmälääkäristä, joten koppaan tunkeminen oli jälleen edessä. Mut pistettiin pienempään koppaan, kun siinä en oo saanut nenääni verille ennenkään (nenän alustan kyllä, kuten nytkin). Ihan kiltisti olin lääkärillä, kehräsinkin, kun se koitti kuunnella sydäntä ja keuhkoja. Tosin ei se paikallaan oleminen ja silmien katsominen ole kivaa, vaan venkoilen, mutta enhän minä raavi enkä pure enkä mitään sellaista.

Näin kirjoitti lääkäritäti tällä kertaa:

"Tommi silmäkontrollissa. Oikean silmän muutokset selvästi edenneet edellisestä kerrasta, kuitenkin silmän tilanne pysynyt rauhallisena. Etukammio kirkas ja silmänpaineet normaalit. Jäädään toistaiseksi edelleen seuraamaan tilannetta. Seuraava kontrolli taas noin puolen vuoden kuluttua, toki jo aiemmin jos huomaat oireita (punoitus, sameus, siristys tms)."

Olihan sen jo emäntäkin silmällä nähnyt, että muutokset on edenneet, mutta myös sen, ettei ne vaikuta mua mitenkään haittaavan ja lääkärikin sanoi, ettei niistä mitään kipuja aiheudu. Eli siihen nähden käynti oli ihan positiivinen. Lääkäritäti puhui, että tällä etenemisvauhdilla voisi mennä 1-2 vuotta ennen kuin alkaa tulemaan jotain vaivaa. Ja yleensä ensin tulee tulehdusta, jota voidaan koittaa lääkitä. Vasta, jos silmänpaineet alkaa nousemaan, niin sitten voisi tulla eteen se silmän poiston harkitseminen.

Eli koitetaan me nyt vain elää hyvää elämää liiaksi pingottamatta (ja emäntä stressaamatta), kun alkaahan tätä ikääkin jo olla. Pian tulee 13 mittariin. Eli eletään nyt kunnolla niin kauan kuin sitä on vielä elettävänä, kun ei me kukaan ikuisia olla!

Vieruskaverukset

Me ollaan viime aikoina oltu hyvin läheisissä väleissä. Molemmat haluaa nukkua samalla sohvankulmalla ja on siihen sovittukin. Kolme eri iltaa, kaksi samaa kissaa.

Tommin niskassa oli myös haava ja karvat pois. Haava on parantunut jo, nyt odotetaan, että karvat kasvaa takaisin. 

Täällä ollaan!

Ei oo emäntä taas ehtinyt meidän juttuja päivittää, mutta ei meillä ole mitään ihmeellistä ollutkaan. On voitu hyvin (kop kop kop) ja vietetty ihan normaalia elämää.

Haisteltu pihlajanmarjoja...

Oltu hirrrrveitä petoja...

Ja Lennillä parvekekausi jatkuu yhä, kun vaan joku on kotosalla aukomassa ovea. 

 

Jatkuvaa sairauskertomusta

Kun Tommin silmäasia selvitettiin, oli puolestaan Lennin vuoro aiheuttaa huolta.

 

Ei tullut kakkaa ja lopulta pissatkin meni pikkuliruiksi. Emäntäkään ei ollut kotona, mutta emännän vanhemmat hoitajina veivät  sitten Lennin lääkäriin. Sielläkin oli perjantaina kiirepäivä, joten lääkäritäti oli eri kuin normaalisti. Mutta kyllä tämäkin lääkäri otti hommat tosissaan.

 

Lenni aristi vatsaansa, joten kuvattiin ja verta otettiin. Sai kipulääkettä ja antibioottia, pahoinvointilääkettä ja nestettä. Levolacia kehotettiin antamaan. Ja lääkäritäti vielä soitti lauantaiaamuna, miten Lenni voi.

 

Paremminhan meni jo. Ruoka maistui, kakka oli tullut ja pissat myös. Niinpä ei emännänkään tarvinnut kiiruhtaa kotiin. Nyt Lenni on ihan reipas jo ja kiusaa jo Tommia samoin kuin näissä aiemmin otetuissa kuvissa (ei järki paljon päätä pakota, sanoo emäntä).

Ei me mitään pahoja olla tehty!