Emännän elämän ensimmäinen kissa oli emännän tädillä (ja samalla päivähoitopaikassa) Mikki.
Mikki oli navettakissan pentu ja siksi hyvin arka. Ei ollut kuin ehkä puolenkymmentä ihmistä, joita se ei pelännyt, ja emäntä oli yksi niistä. Osasi se kyllä ottaa myös rennosti.
Kahdessa viimeisessä kuvassa Mikki onkin emännän kotona. Kun suurin osa Mikin perheestä oli reissussa ja se joutui olemaan päivät yksinään, emäntä haki sen äitinsä kanssa niille. Seuraavana aamuna Mikki tulikin sitten mouruamaan emännän nurkkiin jo ihan itse seuraa vailla (välimatkaa oli alle puoli kilometriä). Että oli se aika fiksu kissa, mutta hävisi lopulta, niin kuin aika monelle vapaasti ulkoilevalle kissalle valitettavasti käy.
5 kommenttia:
Kylläpä Mikki osasikin ottaa välillä rennosti!
Komea Mikki! Minäkin voisin tehdä postauksen ensimmäisestä elämäni kissasta jossakin vaiheessa. :)
Naukulan Mamma: Ei uskois kovin araksi tuossa kuvassa!
Sirpa ja Kollo: Jos me ei oltais kolleja itsekin, niin aika komeaksi mieheksihän tuota vois kyllä sanoa.
Ihana rento pötkylä <3
Kyllä se osasi rentoutumisen taidon!
Lähetä kommentti