tiistai 6. marraskuuta 2018

Seniorikissan kuulumisia

Onhan tässä ollut kaikenlaista ja siksi emäntä ei ole päivitellyt tätä blogiakaan.

Syyskuussa kävin hammaskiven poistossa ja mitä ilmeisimmin sille reissulle jäi kuulo, sekä hetkeksi myös hyppyvoimat. Parin päivän päästä tuosta en meinannut päästä edes sängylle hyppäämään. Ärsytti kyllä ihan hirveästi, kun piti mennä uudestaan sinne lääkäriin! Mutta kyllä sittemmin olen taas hypännyt kylppärin kaapin päällekin (reilu 1m pyykkikoneen päältä).


Kuulon huononemisen myötä on poistunut myös äänenvaimennin. Emäntä ihmettelee, miten kissa, joka ennen sanoi hiljaa korkeintaan iuiu ja miu ja kurrrrr, osaa nyt mouruta jos vaikka minkälaisella äänellä. Eli edelleen mun pitää jutella ihmistä, kun ei oo Lenniä enää.

Viime viikolla mulla kävi myös vahinko riehuessa, mistä oli seurauksena verijäljet. Yhdestä kynnestä/varpaasta tämä tuli, mutta ei ole pahasti vaivannut.


Aika paljon vietän nykyään(kin) aikaa tuolla eteisen peilin edessä. En vain kerro emännälle, ihailenko itseäni vai toivonko, että se kissa siellä peilissä olisi kaveri...
 
Onhan se vähän tylsää ollut, kun mua ei enää oikein huvita monilla älypeleillä pelaaminen, koska en kuule niistä lähtevää ääntä. En tiedä, onko siellä raksuja vai eikö siellä ole. Olenkin syönyt paljon naudan sydäntä (kun ei mua se märkäruokakaan nappaa). Eihän se optimaalinen ruokavalio ole, jos on joskus munuaisarvot ollut koholla, mutta me ollaan emännän kanssa samaa mieltä kuin meidän lääkäritäti joskus sanoi, että tärkeintä on kuitenkin, että kissa ylipäänsä syö. Kun on tuo melanoomakin, niin eihän tässä tiedetä, kuinka paljon aikaa on muutenkaan jäljellä. Eli eletään parasta mahdollista elämää, mitä on jäljellä! 

6 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Voi Tommi, kaikenlaista olet ehtinyt touhuta ja kuulokin jäi lekurille :-( Lähetän sulle ja peilikissalle lämpimiä silityksiä, ajatuksia, halauksia ja säteitä. Voi mahdollisimman hyvin!

Tommi kirjoitti...

Kiitos ja kurrrr *kellahtaa selälleen*.

Anonyymi kirjoitti...

Minä niin sympatiseeraan vanhemman kissan elämää. Se on kuin ihmisen, eikä vanhuus tule ihmisellekään yksin.

Tommi kirjoitti...

Niinhän se on. Ihmisen ikään suhteutettuna mulla alkaa olla 75 mittarissa.

Kissakolmio kirjoitti...

Ei ole helppoa olla seniorikissa. Mullakin on vähän kaikenlaista kremppaa ollut tässä, kun on tuo kilpirauhasvaivakin. Kuulo on mennyt, lähes kaikki hampaat on mennyt, ja meinasi mennä turkkikin, kun emäntä siitä vähän saksi takkua pois!
t. Lilli

Tommi kirjoitti...

Kuulostaa tutulta, että kremppoja vaan rupeaa tulemaan... Tsemppiä sinnekin kohtalotoverille!