Iso kollipoika tarvitsee isot käpälät. Ja sellaiset minulla kyllä onkin. Emännän ranne jää aika kapoiseksi minun käpäläni rinnalla!
Se on sitten emännän onni, etten minä käytä noita käpäliäni tai kynsiäni emäntää vastaan. Minun parastahan se emäntä kuitenkin vain tarkoittaa. Vähän voin kyllä tassulla yrittää ohjata emännän kättä parempaan paikkaan, mutten raavi.
Tänäänkin harrastin vain passiivista vastarintaa, kun emäntä rupesi pukemaan minulle valjaita. Ei se velttona makaaminen sitten auttanut, vaan ulos lähdettiin. Vaikka olikin vasta aamu, niin ihmisiä oli jo aika paljon liikkeellä meidän talosta ja sekös vähän jännitti. Onneksi tuossa pihassa on pieniä korkeuseroja, niin pääsee piiloon tarkkailemaan, mitä porukkaa siellä oikein liikkuu!
Näin minä sen alakerran beaglenkin, mutta se ei nähnyt minua, niin en päässyt tuttavuutta tekemään. Emäntä kyllä sanoi, että minä reipastun kerta kerralta. Nytkään en ihan suoraa juoksua kipittänyt ovelle, kun sinne päätin lähteä, vaan tarkastelin vähän välillä ympäristöä ihan aukealla paikallakin. Kunhan se emäntä ei taas tee jotain yhtä tyhmää kuten törmää mattotelineeseen siellä pihalla, etten minä saa hirveää hepulia. Sillon meillä kyllä olikin vain lyhyt metrin naru, niin emännällä taisi olla vähän vaikeaa puikkelehtia sen kanssa, kun minä päätin sieltä telineen alta kävellä...
Omalla luhtikäytävällä kävelin taaskin reippaasti ja sitten vielä kellin oikein kunnolla oman oven edessä auringossa. Mutta ne tyhmät valjaat ei irronneet selästä sittenkään, vasta sisällä!
Se on sitten emännän onni, etten minä käytä noita käpäliäni tai kynsiäni emäntää vastaan. Minun parastahan se emäntä kuitenkin vain tarkoittaa. Vähän voin kyllä tassulla yrittää ohjata emännän kättä parempaan paikkaan, mutten raavi.Tänäänkin harrastin vain passiivista vastarintaa, kun emäntä rupesi pukemaan minulle valjaita. Ei se velttona makaaminen sitten auttanut, vaan ulos lähdettiin. Vaikka olikin vasta aamu, niin ihmisiä oli jo aika paljon liikkeellä meidän talosta ja sekös vähän jännitti. Onneksi tuossa pihassa on pieniä korkeuseroja, niin pääsee piiloon tarkkailemaan, mitä porukkaa siellä oikein liikkuu!
Näin minä sen alakerran beaglenkin, mutta se ei nähnyt minua, niin en päässyt tuttavuutta tekemään. Emäntä kyllä sanoi, että minä reipastun kerta kerralta. Nytkään en ihan suoraa juoksua kipittänyt ovelle, kun sinne päätin lähteä, vaan tarkastelin vähän välillä ympäristöä ihan aukealla paikallakin. Kunhan se emäntä ei taas tee jotain yhtä tyhmää kuten törmää mattotelineeseen siellä pihalla, etten minä saa hirveää hepulia. Sillon meillä kyllä olikin vain lyhyt metrin naru, niin emännällä taisi olla vähän vaikeaa puikkelehtia sen kanssa, kun minä päätin sieltä telineen alta kävellä...
Omalla luhtikäytävällä kävelin taaskin reippaasti ja sitten vielä kellin oikein kunnolla oman oven edessä auringossa. Mutta ne tyhmät valjaat ei irronneet selästä sittenkään, vasta sisällä!
2 kommenttia:
Kyllä onkin komea käpälä kisulla.Onko Tommi kuinka iso kissa, meinaan noista tassuista päätellen voisin luulla isoksi pojaksi!
Painanhan minä 5,6kg ja silti olen eläinlääkärin mukaan hoikka poika. Eläinlääkäri jo melkein huolestui, että onko joku vikana, jos olen laihtunut, mutta olinkin vain ihan samanpainoinen kuin ennen. Eli kyllähän minä iso olen, kuten käpälät osoittaa (no on sillä emännällä puolestaan aika sirot kädet kyllä... :D)
Lähetä kommentti