Tänään me pitkästä aikaa leikittiin emännän kanssa sängyn petausleikkejä. Lenni metsästi niitä vihreitä miehiään ja minut emäntä peitteli sitten päiväpeiton alle. Sieltä olikin jännä tarkkailla ympäristöä!
No, sitten se emäntä tuli _taas_ valjaiden kanssa ja vei minut pihalle. Taas vaan kauemmas se kantoi minut kotiovesta, vaikka kuinka koitin vääntelehtiä. Emäntä luulikin, että painelen suoraa päätä kotiovelle, kun se minut maahan päästi ja lähdin heti sinne päin. No haistoin minä yhtä puunjuurta, joka kyllä vähän pelotti...Sitten lähdin päättäväisesti kävelemään kohti kotiovea, mutta enhän minä sinne suoraan mennytkään, vaan jäin syömään niitä kuivia heiniä ja siinä monta minuuttia myös katselin ympärilleni (salossa heiluva lippu oli vähän jännittävä) ja haistelin ilmaa ja oksia ja nostin häntäni pystyyn.
Kyllä se emäntä sitten kehui minua, kun kävelin sitten ovellekin ihan rauhallisesti ja häntä pystyssä. Haistelin vielä ovirallin harjat ja sitten vasta ilmoitin, että nyt ois sopivaa mennä sisälle. Sitten vasta ihan kotiovella vähän säikähdin, kun jonkun toisen oven ääni kuului. Sitten tulikin hirveä kiire sisälle ja kirmasin täysillä eteiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti