On tuossa emännän omituisuudessa yks hyvä juttu. Se kantaa mulle kaikkia herkkuruokia nenän eteen vähän väliä. Raksujakin saisin syödä niin paljon kuin haluan, mutta syön aika pienissä annoksissa. Ja kaikkia herkkujakin (kuten vaikka kääretorttua ja keksiä) saan, jos vain maistuu. Ei se tietenkään isoja paloja noita leivonnaisherkkuja anna, mutta kuitenkin.
Emäntä kävi jossain ja toi tämmösen pinon kaikkia juttuja meille. Se kun aamulla jutteli soitti taas sinne eläinlääkäriin (Ei onneksi tarvinnut lähteä sinne nyt, huh, mutta varuillaan pitää kyllä olla!) ja jotain ummetusta nyt lähinnä koitetaan hoitaa (siihenköhän se ruiskulla jahtaaminen ja ihme tahmea liemi liittyy?). Jos löytyis sellasia uusia ruokiakin, mitä en ois ennen syönyt, niin vois kokeilla sitä allergiaakin löytää... kuulemma. Emäntä valittaa, että syön niin pieniä annoksia nykyään, myös raksuja vaikka ennen oon ollu niin raksuhirmu. Sitä kai se huolehtii.
Tommosen uuden huiskankin se meille toi. Vaikka tossa sillä leikkii Tommi, (mun piti katsoa, tuleeko ovesta joku, mut se olikin vain naapuri), niin tykkäsin minäkin siitä. Että meillä on joulu vähän jatkuvasti vissiin... Jos ei lasketa sitä ruiskulla jahtaamista!
Tommikin jopa tykkäs, vaikkei emäntä saanutkaan sen lipovaa kieltä tallennettua.
Sit Tommi vietiin tänään pitkästä aikaa pihalle. Taas se oli siellä vaan heinää syönyt. Ja oli kuulemma nähnyt semmoisen pienen ihmisenkin, eikä silti ollut lähtenyt heti sisälle, vaikka se pieni ihminenkin siinä pihalla liikkui. Emäntä ja Tommi toi mulle tuliaisiksi tuommoisen kanervanoksan, mutta Tommi jatkoi sitten syömällä sisällä sitä...
Ihmiset kyllä syö kaikkea hyvää. Onneksi emäntäkin on taas edes joskus alkanut syödä jugurttia yms. Pitkään aikaan kun en saanut kuin viiliä silloin harvoin, kun emännän äiti oli meitä hoitamassa. Tämä on muuten sitä paitsi hyvän mallinen kippo, kun tämän saa nuoltua ihan kokonaan puhtaaksi emännän jäljiltä!
Ei mutta on se emäntä oikeasti ollut ihan fiksukin, kun se on tajunnut, etten minä tuolla kissanruualla saa mahaani täyteen. Ne kastikkeet ja hyytelöt on kyllä ihan hyviä, mutta en minä oikein niistä lihamössöistä välitä. Jotain Sheban File Supremeä voi vielä syödäkin tai Schesiriä tai Almo Naturea ja sellaisia, mutten minä niistä tavallisista välitä niin kuin Lenni. Mutta emäntäpä antaakin mulle sitten broileria, naudan sydäntä tai saksanhirveä. Kyllä niillä kunnon lihoilla jo näinkin iso kolli tiellä pysyy (ja emäntäkin tykkää, kun ei tule aamuyöllä jo niin kova nälkä)!
Joka ilta se emäntä heittelee niitä raksuja, että meidän pitää lentää perässä. Tässä molempien lentotyylinäytteet. Joka ilta saadaan myös raksuja palloon. Tyhmiä kysymyksiä se emäntä vaan aina kysyy. "Pitäiskö laittaa raksuja palloon?" Kyllähän se tietää kysymättäkin!
Joskus se emäntä myös piilottelee niitä raksuja ympäri kämppää, mutta johan me aika hyvin tiedetään kaikki paikat, mihin se voi niitä laittaa. Joululahjaksi se osti vielä tuommoisen älypelinkin. Koirille se muka on tehty ja on oikein luun mallinenkin, mutta kyllä mekin sitä osataan pelata. Minä varsinkin olen tosi hyvä ja Tommi pääsee sitten vähän siivellä osingoille.
Toivottavasti meille ei vain ikinä tule mitään vaivoja, mikä estäisi raksujen syönnin! Kai sitä märkäruokaakin pitää sitten syödä ja kyllähän me vettäkin käydään lipittelemässä päivittäin.
