Taas meille jotain

Emäntä kävi jossain ja toi tämmösen pinon kaikkia juttuja meille. Se kun aamulla jutteli soitti taas sinne eläinlääkäriin (Ei onneksi tarvinnut lähteä sinne nyt, huh, mutta varuillaan pitää kyllä olla!) ja jotain ummetusta nyt lähinnä koitetaan hoitaa (siihenköhän se ruiskulla jahtaaminen ja ihme tahmea liemi liittyy?). Jos löytyis sellasia uusia ruokiakin, mitä en ois ennen syönyt, niin vois kokeilla sitä allergiaakin löytää... kuulemma. Emäntä valittaa, että syön niin pieniä annoksia nykyään, myös raksuja vaikka ennen oon ollu niin raksuhirmu. Sitä kai se huolehtii.

Ja tuo laatikko on kuulemma uus juttu siihen seinässä olevaan juttuun, (Feliway sanoo emäntä) jota oon vähän pelännytkin. Emäntä meinas, et jos se mun varauksellinen suhtautuminen siihen johtuu siitä, et se entinen pullo oli vähän käytetty ja sitten ollut kaapissa... tai sitten se johtuu siitä, että siitä on suurin osa parafiiniöljyä, josta mulla on huonoja kokemuksia viime viikolta!

Tommosen uuden huiskankin se meille toi. Vaikka tossa sillä leikkii Tommi, (mun piti katsoa, tuleeko ovesta joku, mut se olikin vain naapuri), niin tykkäsin minäkin siitä. Että meillä on joulu vähän jatkuvasti vissiin... Jos ei lasketa sitä ruiskulla jahtaamista!

Möks

Emäntä muka väittää, että sillä on rankkaa, kun mulla on paha mieli, eikä me oikein olla väleissä. Ja pöh! Minähän se joudun kestämään ne öljyt ja jotku ihmeruuat (ei oo ees hyviä) ja koko ajan saa pelätä, et emäntä tunkee koppaan tai tulee öljyruiskun kanssa tai jotain. Tämäkin mukava kaivautuminen päättyi parafiiniöljyruiskuun (ja multa meni turkkikin ihan likaiseksi!)...

No ei meillä nyt mikään paha välirikko emännän kans ole. Oon mä nukkunut sen vieressä ja rinnan päällä (silloin tiedän, ettei se ala kiusata!) Tänään emäntäkin on vissiin ollut taas vähän paremmalla mielellä, kun minäkin oon syönyt suht hyvin. Kannattipa möksöttää, kun se emäntä armahti ja antoi edes pikkusen muuta ruokaa. HAH! Ei se vissiin oikein usko siihen allergiaan, tai ei ainakaan haluais uskoa. Mut jospa tämä stressi meiltä kaikilta hellittäis.

Joululahjaksi saatiin pari leluhiirtä ja tämä laatikko. Sieltä tuli kyllä taas joku uus hurisijavehje, joka meitä pelottaa...

Minen enää ala!

Arvatkaa, rauhoittuiko se emäntä! No ei. Ei oo paljon joulumieltä silläkään. Tänään raastoi mut sängyn alta ja vei _taas_ lääkäriin. Sitä paitsi oli ihan hirveän pelottavaa, kun siellä odotushuoneessa isot koirat haukkui ja ulisi toisilleen. Vapisin vielä siellä tutkimushuoneessakin...

Lääkäritäti raaputti ihoa ja tutki mun pyllyäkin. Yäk! Inhottavin lääkärikäynti ikinä! Sit vielä emäntä tunki ainakin kahdenlaista öljyä suusta sisään väkisin, kun tultiin kotiin ja jotain erilaista ruokaakin pitäis muka vielä syödä. Ihan tyhmää! Parasta möksöttää vain lauteiden alla.
Taidetaan sit syödä molemmat noita allergiaruokia, kun eipä taida emäntä pystyä eri raksuja meille erikseen antamaan, ainakaan raksupallosta. Hah!

Hyvää joulua

Emäntää pitää pitää silmällä, kun se on taas vouhkannut ja ollut ihan vainoharhainen. Jospa se nyt osais joulun ajan edes rauhoittua ja olla suht normaalisti. Ne karvattomat kohdat mulla kyllä on ja sit kun vielä parina päivänä oksensin enkä käynyt kakallakaan, niin emäntä meinas jo seota tai jotain. Mutta ruoka mulle maistuu ihan hyvin ja leikityttääkin ja se kakkakin tuli, niin on tuo nyt vähän rauhallisempi vissiin. Toivottavasti, ku se vauhkoilu yleensä tietää sitten taas reissua hurisevassa autossa!

On se kumminkin ihan kiva, kun emäntä on kuulemma nyt aika pitkään meidän kanssa kotona, kun sillä on joululoma. Voidaan ottaa rennosti molemmat.
Ja hyvää joulua siis kaikille, jotka täällä käy, tämä oli meidän viime vuoden joulukorttikuva!

Ruohoa!

En oo ees muistanut kertoa, että mulla on näin hieno ruoho pitkästä aikaa! Emännän äiti sen kasvatti, siks on noin pitkäksikin päässyt. Ja se on säilynyt hengissäkin jo yli viikon, vaikka on näin pimeetäkin.
Mutta tästä on kyllä hyvä maistaa. Sillon varsinkin pitää mennä maistamaan, kun emäntä tulee kotiin!
Eilen tästä koneesta kuului lintuja ja mua ihmetytti. Emäntä sanoi, että löysi tämän idean Mustan ja Harmaan arkistoista. Lenni ei paljon edes välittänyt, kun kehräsi vaan emännälle.
Lenni muuten halus sanoa, että nyt se emäntä sitten syö antibiootteja ihotulehdukseen (eikä oo mitenkään meihin liittyvä asia muuten!). Ihan oikein sille. Eikä ne sen antibiootit kuulemma ees maistu niin hyvälle kuin Lennin!

Vierekkäin

Näin sievästi me yks päivä oltiin vierekkäin nukkumassa. Minusta on aina kiva mennä nukkumaan ihan Lennin lähelle (ja emännänkin). Lenni ehkä pitäis enemmän hajurakoa.

Sillon meillä muuten oli vieraskin. Annettiin me senkin silittää ja käytiin vähän senkin kanssa nukkumassa, vaikka pitäähän sitä aina vähän epäileväinen olla.

Karvasato

Nyt sitten niitä kuulumisia, mitä lupailtiin. Eihän sitä nyt voi emäntää ihan huolista päästää... pitäähän sillä nyt jotain seurattavaa olla! Viime viikolla se nimittäin hoksasi, että minä olin vähän vähennellyt karvaa tuolta mahasta. Nivusista karva on ohutta ollut jo ennemminkin, emäntä on vaan meinannu, että tuo mun mahareppu hankautuu...
Mutta nyt siis on noita vähäkarvaisia laikkuja sitten useampikin.
Ei se emäntä silti aikonut vielä ihan hermoheikoksi heittäytyä. Sanoi, että katsotaan nyt rauhassa. On ollut noita stressejä ja lääkkeitä ja kaikkea, niin että jospa tää tästä elämän normalisoiduttua... Eikä se oo mitään normaalista poikkeavaa nuolemistakaan huomannut. Sanoo vaan, että ainahan mää muka olisin vähän hermoheikko ollut - mitennii?! Varvas on sentään hyvässä kunnossa, ainakin vielä!

Kissakuvahaaste 125: Pallo

Olis kai meillä kuulumisiakin kerrottavana, mutta niistä sitten myöhemmin, nyt osallistutaan taas kissakuvahaasteeseen. Palloista meidän molempien lemppari on tietysti raksupallot (ne tavallisemmat, ei ne labyrinttipallot, mistä raksujen saaminen on paljon vaikeampaa, eikä me tahdota viitsiä niistä edes yrittää).

Lenni kuitenkin on kova pallonpelaaja muutenkin (ja emäntä sanoo, että hyvä koppari). Tämä pallo on lemppari ja se taitaa olla ainoa lelu, joka on säilynyt entisestä kodista saakka.
Tommi kuuluu taas niihin, joita ei pallot oikeastaan vois vähempää kiinnostaa... ellei siinä pallossa ole jotain muuta mielenkiintoista, kuten hiiri sisällä! Miten se hiiri on muuten tuonne mennyt?!

Autetaan emäntää

Emäntä teki taas töitä kotona yks ilta, niin me vähän autettiin.

Joo, ei tuosta tehtävästä voi antaa kahta pistettä enempää!
Sitä paitsi oli kivaa, kun siihen töiden tekoon liittyi kuminauhoja. Ne on ihan mun lemppareita!
Emäntä yritti sen kumilenksun vielä piilottaa käsilaukkuunsa, mutta kyllähän minä sen sieltäkin löydän!

Se minun paikkani sängyssä

Nyt mulla on vähän (vaikkakin huonoa) todistusmateriaalia siitä minun paikasta sängyssä. Tuo musta pläntti olen minä ja ne kohoumat mun molemmin puolin on emännän jalat. Aika loistava paikka nukkua tähän aikaan vuodesta! Kesällä en viitsi emännän viereen mennä, silloin tulis liian kuuma.

Nukkumisen lisäksi sängyssä on kiva riehua laservalon perässä, mutta se video onkin sitten jo niin huonolaatuinen, etten sitä viitsi tähän laittaa. En ennen oo hirveästi siitä laserista edes välittänyt, mut nyt kun emäntä osti uudet patterit ja jos saa vielä spurttailla sängyllä...

Antibioottikuuri jatkuu

Arvatkaa mitä! Taas mut pakotettiin lääkäriin, kun ne mun hyvät tabletit loppui. Ei se emäntä tällä kertaa ihan turhaan vauhkonnut, vaan vielähän siinä varpaassa oli sitä tulehdusta. "Granulooman näköinen", sanoi eläinlääkäritäti. Mutta eiköhän se nyt vielä viikon antibiooteilla hellitä, kun oli kuitenkin paranemaan päin reunoilta lääkärinkin mielestä.

Ei kuulemma tarvinnutkaan vielä alkaa tutkia tarkemmin, kun oon vasta kaks viikkoa syöny niitä antibiootteja. Lääkäritäti ensin ajatteli, et olisin syönyt jo kauemmin, mut sitten tajus, että kun oon niin iso, että pitää syödä 1,5 tablettia kaks kertaa päivässä, niin eihän se yks paketti kestäkään kuin viikon.
Kortisonia tuli niskaan taas ja nyt kuulemma kokeillaan ilman sitä tököttiä, jos mua ei sitten niin paljon nuolettais. Hyvä niin!

Automatkalla huutelin jo paljon vähemmän kuin viimeks... en mä oikein enää jaksanut, kun kiukutti niin paljon. Emäntäkin ihan väkisellä vielä otti mut sängyn alta ja tunki sinne kuljetuskoppaan. Minä kun arvasin jo, mistä on kysymys, enkä ihan suosiolla houkuttelemallakaan tullut pois sängyn alta!

Ainiin, en oo muistanu sanoa, että se akne multa on parantunut ruokakuppien vaihdolla. Ja pissapoliisiemäntä on ollut suht tyytyväinen Tommin vessassa käynneistä!

Lisää uutuuksia

Tämmönen meille ilmestyi joitakin päiviä sitten makuuhuoneeseen kirjoituspöydän alle.
Tää kyllä on nimittäin aika kätevä, jos nimittäin sattuu just jano tulemaan makuuhuoneessa.
Sitä paitsi emäntäkin on vähän vähentänyt sitä pissaamisesta vouhottamista. Kai se on ollut tyytyväinen, kun on hiekkiksistä löytynyt paljon pissoja ja minäkin oon siellä ihan todistettavasti käynyt. Kissanpissa on joskus iloinen asia, sanoo emäntä!

Lennin varvasta puolestaan se tarkkailee yhä ja kiusaa sitä tuolla tötterölläkin. Mut ei se Lenni oo niin pahasti kiljunut enää kuin ennemmin. Mua vaan vähän ihmetyttää tuo tötsä ja tekis mieli mennä läpsimään sitä...

Kissakuvahaaste 124: Oma tila

Lenni: Mun oma tila on yöllä aina emännän vieressä, tuossa tyynyn vieressä. Emännän pitää kans nukkua oikeassa asennossa ja jättää mulle sopivasti tilaa, että voin siihen tulla. Jos ei asento tai rapsutusvalmius ole ihan oikea, niin siitä pitää muistuttaa kaapsuttelemalla makuuhuoneen tai eteisen ovea tai vaikka sängyn vieressä olevaa kirjoituspöytää!
Tommi: Mun omasta tilasta sängyssä emännällä ei oikein oo kuvaa. Sen on vähän hankala valokuvata mahaltaan maaten, kun minä makaan jalkojen välissä. Heheh. Yks yö jumitettiin emäntä oikein yksissä tuumin, kun Lenni sitten vielä nukkui toisen jalan toisella puolen.

Mutta emäntäpä on laittanut mulle oman tilan tuonne pyyhekaappiin, kuten oon jo aiemminkin esitelly. Lenni ei edes osaa tulla sinne. Kun kerran tykkäsin sinne mennä nukkumaan, niin emäntä raivasi pyyhkeiltä tilaa ja laittoi sinne muun pehmusteen. Etenkin aamulla sinne on kiva mennä nukkumaan ja siirtyä sieltä sitten päivän mittaan vaikka saunaan.

Tötterö

Nythän se vasta myrkyn lykkäskin, kun emäntä pisti mulle eilen illalla tuon kaulurin. Hieman alkaa kai jo kortisonin teho heiketä, kun varvasta kutitti ja sitä nuoleskelin. Ensin koitin peruuttaa ja saada sen tötterön silleen pois päästä. Ei auttanut. Eikä sen kanssa osaa edes kävellä, kun koko ajan törmäilee tuolinjalkaan ja seinään ja kaikkeen. Höh!
Yöksi sain sen sentään pois, kun emäntä ei kestänyt kuunnella sitä mun törmäilyä... Varpaanvälit näyttää kuulemma jo suht kauniin vaaleanpunaiselta, mutta siinä varpaan päällä on se paikka, mitä kovasti nuolen. No, onhan noita tablettejakin vielä viikoksi jäljellä, sanoo emäntä. Edelleenkin ne maistuu hyvältä.

Tommi muuten kävi viime yönä vihkimässä uudesn hiekkiksenkin ja teki sinne kakat. Vissiin oli ihan pätevä koppero siis sekin. Ei se emäntä oo nyt enää ihan niin pahoin hermoillut, mutta jonkin verran kumminkin...

Vainoharhaemäntä

Lenni: Tuo emäntä on kyllä aika vainoharhainen. Tänään se kiikutti mut uudestaan lääkäriin, kun kuulemma nuolin liikaa sitä varvasta. Olihan se varvas kyllä alkanut parantua, mutta kortisonipiikkiä tuli niskaan ja pidennystä antibioottikuurille. Jollain kaulurilla se emäntä kans pelottelee ja vissiin aikoo jatkaa mun kiusaamista sillä mömmöllä, mitä pistää varpaaseen... No, onneks ne tabletit on hyviä. Kotiinkin oli taas kiva päästä, vaikka autossa huudot oli astetta kiukkuisempia kuin viimeksi! Ruokakin maistui hyvältä, kun kotiin pääsi.

Tommi: No mikäs siinä, jos se sua käskee lopettamaan varpaan nuolemisen, mutta kun se emäntä yöllä säpsähteli hereille, kun pesin itseäni ja tiukkasi multakin, onko mulla jotain hätänä ja aamullakin käski vaan menemään pissalle. Sit kun se tuli iltapäivällä kotiin, meille ilmestyi uusi hiekkis, jossa oli erilaista hiekkaa. Tuo meidän normaalihiekka kun yhtäkkiä tuoksui aika voimakkaalle ja oon sitä käynyt hiekkiksen ovella haistelemassa... Tosin kun emäntä laittoi sitä uutta hiekkistä valmiiksi, niin minä poikapa kävinkin pissalla vanhassa, ihan tuosta vaan. En oikein ymmärrä, miksi se tuolla lailla vaahtoaa.
Ei me tuota uutta olla vielä edes kokeiltu. Aika pieni koppi se on. Mut on kai se hyvä, että on varavessa, jos tulee vaikka vessajono... Ja on kai sekin hyvä juttu, että emäntä huolehtii, vaikkakin jo ihan liikaa.

Mun vuoro!

Lenni vaan on saanut tuota nettiaikaa nyt jatkuvasti. Ja muutenkin emäntä on ihan outo, kun se kiusaa Lenniä. Jotain se sille tekee ja Lenni vääntelehtii sylissä. Sitten kaveri juoksee sängyn alle ja emäntä menee makaamaan lattialle ja tuijottaa sinne sängyn alle hokien: "Älä nuole sitä varvasta" tai jotain sinne päin... Eikä mulle edes anneta niitä ilmeisen hyvänmakuisia tabletteja, mitä Lenni saa!

Mun pitää keksiä sitten ihan omaa kivaa. Eilen, kun emäntä siivosi, niin oli hyvä tilaisuus yrittää harjoitella kaapinavaustaitoja vähän eri vinkkelistä, kun kiipeilypuu oli vähän eri paikassa. Mut en päässyt yläkaappiin enkä tuohon isompaankaan.
Joo, ja emäntä sanoo, että kai se Lennin varvas on ainakin vähän lähtenyt parantumaan. Näyttäisi ainakin normaalimman väriseltä se iho. Mut siinähän niillä emännällä ja Lennillä se taistelu on, kun jotain tököttiä se emäntä koittaa sinne varpaiden väliin laittaa.

Varpaan kuulumiset

Niinhän siinä sitten kävi, että tänään emäntä tuuppasi minut kantokoppaan ja huudatti automatkalla eläinlääkäritätiä moikkaamaan. Yölläkään se ei ois edes antanut mun nuolla sitä varvasta, piti lähteä pois sen vierestä!
Tuomio oli, että tulehtunuthan se on ja Tommi esittelee tässä lääkkeitä, mitä sain:
Ensimmäinen antibioottitablettiannos upposi helposti namujen mukana. Olihan se jo hirveä nälkäkin tuollaisen seikkailun jälkeen! Ei osannut lääkäritätikään sanoa, mistä se tulehdus on tullut, kun ei näkynyt mitään reikää tai muutakaan. Jospa se näillä lähtis paranemaan, ettei tarttis enää uudestaan lääkäriin lähteä. On nimittäin ihan tyhmää, että semmoseen pieneen koppaan suljetaan ja sitten hurisee ja pörisee ja vaikka mitä!

Emäntäkin odottaa, että sais mut kunnolla riehaantumaan leikeistä. Eläinlääkärin vaaka näytti lahjomattomasti se, mitä se on kuulemma epäillytkin. Olin pyöristynyt 300g viime kerrasta eli painan 4,9kg. Mutta emäntä, se eläinlääkäri sanoi, etten minä vieläkään oo lihava!

Meidän uudet astiat

Niin se emäntä sitten nakkasi meidän muoviset ruokakipot pois ja antoi tämmöisiä tilalle. Paljon enemmän meillä noita astioita nyt on, kun vielä emännän äitikin toi lisää noita lautasia, mistä Tommi syö lihojansa. Muuten emäntä, noita paria lautasta voisit pestä vähän paremmin vielä...!

Mä kyllä olen vähän möksönä emännälle. Kun sen syliin menee, niin jossain vaiheessa se rupeaa kumminkin tutkimaan mun leukaa (no se ei oo niin paha, paitsi kun se tulee niiden tyhmien tököttien kanssa!) tai sitten varpaita. Se sanoo, että ne varpaat näyttää päällisin puolin ihan ok:lta, mut mä en kyllä hirveesti oo päästänyt sitä tarkemmin tutkimaan. Ei oo yhtään kiva, kun se yrittää härppiä varpaanvälejä. Antais toisten varpaiden olla rauhassa, kun en mä itsekään niistä sen kummemmin välitä!

Ainoa hyvä homma tässä oli, et kun emäntä on huolissaan minusta, niin se lellii. Pääsin vaikka hattuhyllylle makaamaan villapipojen ja lapasten sekaan.
Vaikka emäntä nosti sen korinkin alas, niin en tullut pois sittenkään!

Kissakuvahaaste 123: Kissaeläin

Tässä kissakuvahaasteessa meidän piti löytää sisäiset villieläimemme. Tässä Tommi, ilmiselvä musta pantteri (eli leopardi), kiipeää kiipeilypuuhun. Wikipediakin sanoo, että "Musta pantteri ei ole aivan tasaisen musta, vaan sopivassa valaistuksessa turkista erottuvat myös täpläkuvion ääriviivat", niinhän mullakin erottuu kuviot, kun oon savu.

Mutta kiipeää se pikkutiikeri Lennikin!

Emäntä kiusaa

Katsoin parhaaksi paeta nojatuolin alle, kun emäntä rupes kulkemaan mun perässä ja kiusaa kaikilla ihmeaineilla. Se sanoi, että meidän ruokakupit menee vaihtoon nyt ja jostain aknesta se höpötti ja pisti tököttejä mun leukaan. En tykkää!

Sit se kaiken lisäksi härppii vielä mun takakäpälääkin ja kyselee, et onko se kipeä ja mikä siinä on... Varpaanvälit kuulemma mulla punottaa ja ihan kuin joku patti siinä ois. Oli niin kivaa, kun sai olla emännän sylissä hoidettavana, mut sit se meni yhtäkkiä tommoseksi, että kulkee perässä ja pitää väkisin sylissä eikä ees silitä, kun härppii leukaa ja takajalkaa. Ihan tyhmää!

Ei mitään pikkusilittelyä

Minä kun oon iso poika, niin minä en tykkääkään mistään ihan pikkuhivelystä, vaan mua pitää sitten silittää ihan kunnolla. Ja päästä tietenkin! Tässä emäntä demonstroi erittäin huonolaatuisella otoksella (Minä oon vissiin vähän liian musta tuolle vehkeelle. Emäntä on valittanut muutenkin, ettei minusta tahdo nyt pimeällä saada oikein kuvia...):

Ja lopussa pitää sitten jo puskea kameraakin, kun on niin kiva olo!

Ulkomaan tuliaisia

En oo edes muistanut kertoa, että toihan se emäntä sentään tuliaisia silloin, kun viimeksi oli reissussa (on siitä jo kaks viikkoa se sanoo). Meillä oli ennenkin tämmöinen samanlainen ja silloin sain lopulta sen hiiren pois sieltä! Nyt oon vasta mutustellut sen hiiren hännän. Lelukorista tuo pitää aina silloin tällöin käydä hakemassa ja ihmetellä, miten hiiri on tuonne joutunut ja miten sen saisi pois!

Tänään emäntä toi meille pitkästä aikaa pajunoksia. Ehkä joku kerta esitellään sitten sitä, miten niiden kanssa leikitään.