Emäntä on taas liehunut jossain, mutta tänään se vei minut jälleen pihalle. Ensin se kantoi inut seinän viereen, jossa kasvoi tuoretta heinää. Minua kuitenkin pelotti siinä, koska sieltä seinän takaa kuului hurinaa, joten me mentiikin sitten vähän toisaalle. Tuonne hiekalle se emäntä minut sitten laski, kun tarpeeksi kiemurtelin. Minähän lähdin tietysti vähitellen kävelemään kohti ovea. Emäntä yritti mulle näyttää, että katso nyt, kun tuolla on talitinttejä. Ne kovasti siinä säksätti, ne taisivat vähän pelätä minua. Mutta minuakin jännitti sen verran, etten oikein pystynyt niihin lintuihin keskittymään.
Onneksi en sentään ollut kävellyt vielä ihan ovelle asti, kun sieltä tuli iso koira. Emäntä sanoi, että se oli kultainen noutaja. Minä painuin tietysti maahan ihan litteäksi kivien viereen, niin ei se koira edes huomannut minua. Minulla kyllä meni häntä aika paksuksi, jos olisi pitänyt vaikka näyttää isolta kissalta sille koiralle.
Kun se koira oli mennyt pois, niin sitten me mentiin emännän kanssa ihan rauhassa kotiin. Sais se emäntä kyllä joskus viedä Lenninkin ulos, eikä aina vain minua!
2 kommenttia:
Sulla on kivat maisemat lenkkeilyä varten, on vaikka mitä ihmeteltävää.Meillä täällä kaupungin reunassa on vain asfalttia ja pieniä ruohoplänttejä siellä täällä ja hurrrjasti kaikkea päriseviä autoja.Ne vähän pelottaa mua, kun äiskä vie mut pihalle.
-Sonja-
Niin kai se on, että tuo meidän sisäpiha on kuitenkin aika hyvä ulkoilumaasto, kun siinä on tilaa ja piilopaikkoja ja vaikka lintuja tarkkailtavaksi. Onneksi siihen on taloja rakennettaessa jätetty luontoa jäljelle!
Lähetä kommentti