Heinämäen mies

Tämmöinen näky odotti emäntää kun se tuli kotiin töistä tänään. Oma moka, mitä kasvatti sitä heinää ruokapöydällä! Niin se kyllä sanoikin melkein arvanneensa, että näin käy, kun minä jo aamulla sitä kasvustoa vähän sillä silmällä katselin. Eikä sitä paitsi oo ollut heinää taas ainakaan pariin viikkoon syötävänä, kun ei se emäntä oo viitsinyt kasvattaa. Nyt ne kuitenkin pääsiäisen aikaan taas emännän äidin kanssa hamstrasivat minulle siemeniä. On kuulemma valikoimaa, kun on ohraa ja vehnää ja kauraa. Entistä emännän ystävän meille toimittamaa ohraa ei enää kovin paljon ollutkaan.

Mutta minä niin kovasti tykkään ruohosta, että pitää oikein kovasti naukua (no on se mulle kovasti!), kun emännän äiti tuo pitkäksi kasvattamaansa ruohoa mulle. Emännän isä kutsuu kin minua huumeveikoksi. En minä kyllä oikein sitä ymmärrä... ihan ohran (tai jonkun muun viljan) orastahan se vaan on...? Hätätilassa kelpaa kyllä muutkin vihreät. Jäävuorisalaatti pöydällä on aika mielenkiintoista...
Hyvin siis tämä kaurakin maistui, vaikken oo ennen saanut. Just kun olin saanut vedeltyä sisuksiini muutaman kokonaisen herkullisen heinän, niin se emäntä vaan vei koko kasvuston nenän edestä vitriiniin. En saa kuulemma syödä liikaa, etten oksenna uusille matoille. Ai minäkö muka? Ihan joskus vaan, kun oon pari kortta liikaa imaissut kerralla...

Sit se emäntä vielä kaivoi sen pelottavan hurisijaimurinkin esiin, eikä lopettanut pelkkään imurointiin, vaan siivosi ihan kunnolla. Siivouksessa on kyllä se hyvä puoli, että kaikki piiloutuneet raksut löytyy ja minä saan sitten ne syödä. Lenni kun on niin pelkuri, ettei se uskalla olla imurin kanssa samassa huoneessa edes. Minä kyllä voin olla, kunhan se nyt ei ihan päälle rupea käymään hurinoineen! Ja sitä paitsi, voihan siivouksen aikaan vedellä myös kunnon ralleja ympäri kämppää kun huonekalutkin on hauskasti ihan oudoilla paikoilla. Saa vähän jännitystä elämään!