Koska minulla on ilmiselvästikin huonoja kokemuksia ulos jäämisestä ja se kotioven kiinnimeno pelottaa, niin ollaan sitten emännän kanssa harjoiteltu tuota ulkoilua ihan vapaaehtoisuuten perustuen meidän luhtikäytävällä. Minua kun kuitenkin kiinnostaa niin kovasti tuo oven ulkopuolinen maailma, että ovella pitää välillä käydä huutelemassa. Ja sitten kun emäntä ottaa valjaat esiin, niin saatan ihan kehrätäkin, kun se laittaa niitä päälle. Mutta jos se minua yrittää pakolla viedä johonkin, niin silloin kyllä tulee paniikki.
Kävin minä kerran ihan tuolla luhtikäytävän ovellakin asti, eikä minulle tullut edes paniikki, vaikka kotiovi meni kiinni. Sitten kuitenkin alkoi pelottaa, kun emäntä avasi sen rappukäytävän oven. Hui!
Yleensä kuitenkin on parempi vain pysytellä tarpeeksi lähellä kotiovea, että emäntäkin seisoo koko ajan avonaisen oven raossa. Onneksi Tommi ei ole silti yleensä karkaamassa avoimesta ovesta.
Kävin minä kerran ihan tuolla luhtikäytävän ovellakin asti, eikä minulle tullut edes paniikki, vaikka kotiovi meni kiinni. Sitten kuitenkin alkoi pelottaa, kun emäntä avasi sen rappukäytävän oven. Hui!
Yleensä kuitenkin on parempi vain pysytellä tarpeeksi lähellä kotiovea, että emäntäkin seisoo koko ajan avonaisen oven raossa. Onneksi Tommi ei ole silti yleensä karkaamassa avoimesta ovesta.
2 kommenttia:
Tsemppiä, pikkuhiljaa saatat rohkaistua lenkille! :) Kollokin inhoaa varsinkin talvella sitä, että ovi menee kiinni - silläkin saattaa olla huonoja kokemuksia sulkeutuneesta ovesta kulkukissa-ajoiltaan. :(
Kiitos tsemppauksista! Niin se emäntäkin toivoo, että kun kärsivällisesti jaksaa, niin ehkä joskus vuosien päästä... ;)
Lähetä kommentti