Tän kerran kattihaasteeseen ei oo ihan uusia tilanteita, mutta just näitä nimenomaisia kuvia täällä ei oo ehkä aiemmin ollut.Hurinavekottimessa oli just tasan yks hyvä juttu ja se oli tämä.
Kiitos Paavolle ja Harmille ja emännälleen tästä uusimmasta tunnustuksestamme!
Tämän säännöt ovat seuraavanlaiset:
Tunnustuksen saajan pitää 1. Kiittää tunnustuksen antajaa 2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta. 4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Ensimmäinen kohta tulikin jo hoidettua, ja muiden haastamisessa me ollaan niin kovin laiskoja, kun tääkin on niin monessa paikassa jo kiertänyt. Mutta sitten niitä satunnaisia asioita meistä.
Lenni tulee aina aamuyöstä läpsimään emäntää naamaan ja kun saa sen hereille, alkaa kauhea puskemis- ja kehräämisoperaatio, kunnes emäntä on tarpeeksi hoitanut ja voidaan taas nukahtaa.
Lenni on äänekäs sekä naukuen että kehräten ja käyttää näitä ääniä.
Tommi ei osaa naukua melkein ollenkaan, mutta juttelee kuitenkin, eikä kehräyskään kuulu kuin tihentyneenä hengityksenä (kehräys kuitenkin tuntuu kaulasta).
Tommi on oppinut Lenniltä, että kun on hellyydenkipeys, niin kannattaa heittäytyä selälleen, vaikkei edes tykkää maharapsuista juurikaan
Lenni tykkää leivonnaisista ja kerjää pöydästä.
Tommi loikkaa vieraiden syliin silloin, kun häntä ei tarpeeksi huomata.
Me ollaan marraskuussa asuttu emännän luona 6 vuotta.
Lenni on löytökissa ja haettu edelliseen kotiin eläinkodista, jossa se oli hurmannut entisen emännän samoin kuin nykyisen: kehräämällä.
Meillä ei tapahdu erikoista (paitsi toissapäivänä kävi vieraita miehiä ja vei meidän sängyn pois - no toi ne uudenkin). Lenni vähän säikytti ne, kun ampaisi pois sieltä vanhan sängyn alta.
Samalla tuli meidän kiipeilypuu taas sisään. Eli ihan näitä tuttuja, mutta tuoreita kuvia, kun katsellaan makkarin ikkunasta.