[Postauksen kuvat eivät liity tapaukseen, vaan ovat kuvia edellisviikolta, kun mm. siivottiin parveke ja löydettiin sieltä pitkästä aika haisuhiiri. Paljaalla betonilla kelliminen on iiiihaaanaaa.]
Tänään oli taas se päivä, kun ensin kissoja pidetään nälässä, sitten tulee kuljetuskopat ja tungetaan sinne ja sitten ajellaan autolla vastalauseista huolimatta lääkäriin. Jouduttiin odottamaan siellä odotushuoneessakin tosi pitkään, mutta toisaalta siinä rauhoittui, kun piti vaan kököttää kopassa.
Tommista valutettiin taas verta, joten siitä me ei vielä tiedetä, mutta hampaat oli hyvät ja paino oikein mallikas 6,5 kg. Joku amerikkalainen kissaspesialisti, jota lääkäritäti oli käynyt kuuntelemassa, oli myös sanonut, että emäntä syöttää ihan oikeanlaista ruokaa. Ei tarviskaan syödä pelkkää renaaliruokaa.
Lennin ei tällä kertaa tarvinnutkaan antaa verta. Sydämen sivuääni on niin pieni, että jos ei tuu muita oireita, ei tarvi syödä lääkkeitäkään. Hammaskiven poistoa suositellaan, mutta ei nyt kuulemma hätäillä sen kanssa heti, ettei tuu liian stressi eläinlääkärissä laukkaamisesta, sanoi emäntä. 5,1 kiloa punatiikerikissaa ei kuulemma ole varsinaisesti lihava sekään, mutta vähän pyöreä kuitenkin. Ei se lääkäritäti valittanut painosta.
Eli hyvin meni ja kotiinkin päästiin ja sai taas syödä. Oli ihan hirveä nälkä!