tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivää

Jos se tuo emäntäkin vähitellen rentoutuis, kun on ollut Lennistä niin huolissaan. Ei se selkä vielä ihan terve oo, mutta kuulemma paranemisessa voikin kestää. Ja se on hyvä, että riehun ja olen reipas. Särkylääkettäkin saa syödä ja hyvä, jos pystyy välipäiviä pitämään. Nytkin oli kaks ja olin silti iloinen, ruoka maistui ja kehräsinkin. Että antakaa tuolle emännälle vähän paremmat hermot...

tiistai 7. helmikuuta 2017

Kaikki hyvin!

Paitsi ehkä Tommin mielestä, kun haluaisin painia sen kanssa koko ajan. Ja menin haastamaan riitaa kiipeilypuun ylätasollekin. Emäntä sanoi, että ei mulla järki paljon päätä pakota, kun olisin sieltäkin vain syöksynyt Tommin perään täysillä. Emäntä sai meidät sieltä kuitenkin alas suht rauhassa ilman uusia vammoja.
 
 

Mutta kun minä haluan omia tuon ylätason!

Ja haluan pelata kissojen pelejä YouTubesta ja katsoa telkkaria ja rakastaa emäntää ja... (Oiskohan kilpparilääkkeen imeytymisessä ollut jotain ongelmaa viime päivinä... kysyy emäntä.)
 
Eli en oo kipeä mistään (en oo saanut kipulääkettäkään kahteen päivään enää), pissa tulee ja kakkakin tuli eilen, niin emäntä sai aamulla perua jo varatun lääkäriajan. Tämän päivän jälkeen on jäljellä enää normaali kilpparilääke ja neljä päivää antibioottia.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Emännälläkin on parempi mieli

Kun märkäruokakin maistuu taas ja haastan Tomppaa painimatsiin niin kuin normaalisti. Ei siis satu selkään eikä muualle, ja jospa se mun mahakin lähtee taas toimimaan, kun tulee lisää liikettä ja ruokaa. Nyt vaan valuu vähän parafiiniöljyt läpi, vaikken oo sitä saanutkaan kuin viimeksi toissapäivänä...
 
Nyt vähän ramasee, kun melkein koko yön vain rakastin emäntää. Puskin ja kehräsin kainalossa.

Ja nyt kiipeilin kans!
åååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååååå (kirjoitti Lenni) 
 

lauantai 4. helmikuuta 2017

Meillä on ollut viime aikoina vähän liian jännää...

Ja meillä tulee vissiin vanhuus, kun näitä terveysjuttuja tulee blogiin vähän liikaa. Tiistaiaamuna mulla ja Tommilla oli villikohtaus. Emäntä ei tiedä, mitä tarkasti ottaen tapahtui, kun oli toisessa huoneessa, mutta tuon jälkeen menin emännän tyynylle, olin vaisu, enkä tullut hakemaan ruokaakaan. Söin kyllä, kun emäntä toi ruuan sinne sänkyyn.
 
Illalla, kun emäntä tuli kissinruokaa tienaamasta, tuli kyllä vastaan, mutten kehrännyt ja olin yhä vaisu. Olisin jäänyt parvekkeelle nukkumaan, mutta emäntä toi sisään. Sitten nukuin vain huopaluolassa. Emännästä näytti, että takajalkaa nilkutin. Söin kyllä, kun emäntä toi raksuja sinne. Ja joinkin, kun toi vettä.
 
Keskiviikkona vaisuus jatkui ja pyrin piiloutumaan, joten mentiin iltapäivällä eläinlääkäritädille. Selkää aristin, joten taju lähti pois ja musta oli otettu kuvia selästä ja polvista. Selässä ei näkynyt mitään, polvissa viitteitä, että nivelsiteet on rikkoutuneet joskus aiemmin. Muistattekos tämän? Mutta diagnoosi ole pehmytkudosvamma selässä eli joku revähdys tai venähdys. Hoitona kipulääkettä viis päivää, ja hyvä tukihoito (eli rakkautta) sekä kärsivällisyyttä emännälle...
 
Tultiin kotiin ja olin suht pirteä, mitä nyt vaan pissa ei tullut. Aamulla olin viimeksi käynyt, eikä emäntä ollut huomannut mitään ihmeellistä Kävin laatikolla seisoskelemassa, eikä mitään. Röntgen-kuvassa oli kuitenkin näkynyt, että rakossa on paljon pissaa. Näin ollen tuli vielä uusi lähtö, nyt päivystykseen. Siellä taju lähti uusiksi ja diagnoosi: virtsatietulehdus! Onko mulla vähän huono tuuri? Lääkäri sanoi, ettei pissa olis tullut itsestään, joten ei me turhaan menty. Kipulääkkeen rinnalle sain siis vielä antibioottikuurin.
 
Sitten meni varsin hyvin, ja olin monin hetkin ihan oma kehräävä ja hellyydenkipeä itseni. Mitä nyt ei kakkaa tullut sen jälkeen kuin ennen keskiviikon päivystysreissua pikkuisen. Ja röntgenissähän näkyi, että jo silloin ulostemassaa oli paljon.
 
Emäntä oli kyllä antanut parafiiniöljyä ja perjantaina yritin kakata, mutta ei kakka vain tullut. Siinä se ihan suulla oli, mutta ei tullut ulos. Niinpä emäntä soitti taas päivystykseen... Nyt ei rauhoitettu, kun olis ollut jo kolmas kerta niin lyhyen ajan sisään. Eli sain suoliston toimintaa parantavaa lääkettä, nesteytystä ja lääkettä kotiin kans sekä ällöttävä peräruiske piti kestää. Mutta sitten tuli kakkaa... Lääkärissä olin ihan nuutunut, mutta piristyin sentään kotiin päästyä.
 
Lääkkeitä on nyt melkoinen arsenaali ja emäntää tietysti huolestuttaa, kun olen aika vaisu. Mutta on mulla ennenkin mennyt ruokahalu antibioottikuurista... Eipä sillä emännälläkään ole nyt ruokahalua, joten meitä on sitten kaks.
 
 Ja siis oon mää vähän raksuja syönyt tänään ja pelannut hiiripeliä YouTubesta.