Ja kun näin vanhoja kuvia esitellään, niin sittenhän meistä tuli Lennin kanssa veljekset, kun minä sinne entisten omistajien luo muutin. Oon minä kyllä ollut aika pieni, mut ei se kovin iso oo ollut Lennikään... Eka kuva on vissiin (ainakin melkein) meidän eka kohtaaminen ja toinen on sit paria päivää myöhemmältä.
Näistä kuvista siis kiitetään meidän entisiä omistajia!
No, emäntäpä tekikin meille sitten toisenkin alustan. Tämäkin on hyvä näin pakkasella!
Sitten näissä kuvissa me valvotaan emännän työntekoa (kun se on mennyt ottamaan töitä kotiin). Pitäähän sitä nyt jonkun valvoa, että se pisteyttää vastaukset oikeudenmukaisesti!
P.S. Vaaka on emännän mukaan näyttänyt Lennistä varsin positiivisia lukemia ja se emäntä on nyt muutenkin ollut parempana. Lennille kyllä edelleen tulee sitä ruokaa nenän eteen, mutta on se vissiin ihan reippaasti syönytkin jopa emännän mielestä. Mut ei se emäntä vielä uskalla riemuita kuulemma, kun on niin vähän aikaa mennyt vasta.
On tuossa emännän omituisuudessa yks hyvä juttu. Se kantaa mulle kaikkia herkkuruokia nenän eteen vähän väliä. Raksujakin saisin syödä niin paljon kuin haluan, mutta syön aika pienissä annoksissa. Ja kaikkia herkkujakin (kuten vaikka kääretorttua ja keksiä) saan, jos vain maistuu. Ei se tietenkään isoja paloja noita leivonnaisherkkuja anna, mutta kuitenkin.
Diagnoosi on joku suolisto-ongelma, jolle ei selvyyttä saisi kuin ehkä leikkaamalla, muttei sitä kannata nyt tehdä, kun oon reipas ja iloinen suurimman osan aikaa. Eilisilta kun tuli nukuttua (pääsin vaatekaappiin!), niin sitten olikin aamuyöllä hyvä rallata kämppää ympäri ja härnätä Tommikin mukaan (se jatkoi vielä senkin jälkeen, kun minä jo lopetin).
Piti nyt tulla tähän koneelle kertomaan, kun arvatkaas mitä! Kyllä mä jo vähän ihmettelin, kun emäntä tuli tänään aikasin ja sen isä ja äitikin mukana. Sit kuitenkin ne isä ja äiti hävis jonnekin ja uskalsin tulla pois saunastakin. Omituisuus jatkui, kun makkarin ovi oli kiinni ja yhtäkkiä emäntä nappaskin mut kiinni ja käytiin kova taistelu siitä, meenkö koppaan vaiko enkö. Tuli siinä emännän sormesta otettua verinäytekin. Mut tappiolle jäin ja taas jouduin eläinlääkäriin. Plääh.
Onneks on sentään jotain ilojakin elämässä, eikä vain sitä ainaista ruiskun kanssa jahtaamista ja ruuan tuputtamista... (sitä paitsi oon minä nyt suht reippaasti taas syönytkin ja kakkakin on tullut).
Saatiin muuten uutta hiekkaakin taas. Meidän pitää vissiin lopettaa se Eurolitterin käyttö, kun viimeisimmän pussin hajustus oli niin voimakas. Nyt emäntä osti Extreme Classicia kuulemma ja ollaan molemmat tykätty siitä, vaikka oli se Inodorekin ihan hyvää meidän mielestä. Mutta siis pikkuhiekkiksessä on suhteessa kivempi käydä, kun siellä on sitä hajustamatonta hiekkaa nyt.
Sit me Lennin ja emännän ja emännän vieraan kanssa kaikki katseltiin raketteja ikkunasta sen vuoden vaihtuessa. Siitä ei vaan valitettavasti ole kuvaa.
