Lenni kertoo, miksi meille ei voi hankkia taulutelevisiota

... no kun sittenhän kissaparan tie kirjahyllyn ylähyllylle ja sieltä pois vaikeutuisi ihan huomattavasti. Pitäisi jostain sohvalta tai nojatuolista aina vain kulkea!

Yrittihän se emäntä silloin aluksi pitää meitä pois sieltä hyllyn päältä, mutta tajusi se sitten, ettei sellainen tule ikinä onnistumaan. Parempi vaan ottaa kaikki helposti tippuvat ja särkyvät esineet pois tieltä, kun joskus kissalla saattaa olla vähän kiire, eikä silloin ennätä varoa jotain turhia koriste-esineitä... (Ja kaveri on muuten taas käymässä vessassa, kun minua villityttää...)

Hauskaa Vappua!

Yöllä ulkona oli kyllä aika kylmä ja se me molemmat huomattiin, kun käytiin vuorotellen emännän jalkojen välissä nukkumassa. Kuulemma sitä nukutti hyvin, mutta valitteli aamulla, että jalat on aika tukossa, kun monta kiloa kissaa on päällä maannut. Olis nyt vaan tyytyväinen, että me huolehdittiin, ettei emäntä palellu!

Sitten se tulikin vielä iltapäivällä yllättävän aikaisin töistä kotiin ja minä sain munkkia, kun nyt on kuulemma vappu. Namnam!

Yleensä en kyllä emännältä mitään leivonnaisherkkuja saa ja se yrittää kieltää aina muitakin antamasta. Mutta kun minä oikein nätisti katon emännän äitiä ja meen vaikka vielä syliin, niin aina minä jotain herkkuja saan... Mutta emäntä, mikset ostanut meille vappuviuhkoja ja serpentiiniä?!

Lenni ja pienet vihreät miehet

Jos emäntä on koko illan poissa, niin pienet vihreät miehet pääsevät kotona valloilleen ja niitä pitää sitten emännän palattua metsästää...

Salaattikissa

Jee, emäntä on käynyt kaupassa... Ja jee, se on ostanut jäävuorisalaattia.

Älä kuule emäntä yritä yhtään piilottaa minulta sitä kassia, minä tiedän että siellä on sitä salaattia...

Herkkusuu

Ihmiset kyllä syö kaikkea hyvää. Onneksi emäntäkin on taas edes joskus alkanut syödä jugurttia yms. Pitkään aikaan kun en saanut kuin viiliä silloin harvoin, kun emännän äiti oli meitä hoitamassa. Tämä on muuten sitä paitsi hyvän mallinen kippo, kun tämän saa nuoltua ihan kokonaan puhtaaksi emännän jäljiltä!

Kissakuvahaaste 107: Lämmin

Tähän haasteeseen sopisivat loistavasti meidän merkintämme viime viikolta, mutta jospa me nyt näyttäisimme jotain uutta.

Me molemmat nimittäin tykätään majoittautua patterin päälle, erityisesti talvella jos sieltä hohkaa kovasti lämmintä (esimerkiksi jos emäntä on avannut parvekkeen ovea pakkasella). Tommin vakiopatteri on keittiön pieni patteri (juuri kissankokoinen...):
Kun taas Lenni tykkää olohuoneen puolella olevasta vähän pidemmästä patterista.

Ulkoilemassa

Tänään aamupäivällä emäntä oli itse ulkoilemassa ja sitten kun se tuli sieltä, niin se nappasi minut kainaloon, pisti valjaat päälle ja kiikutti ulos. Jotain se höpisi, että kato nyt ku on niin mukava ilma... En minä oikeastaan ehtinyt edes pahasti jännittää, edes hississä en sanonut miu. Sitten vasta, kun se emäntä mut pihalle laski. Hui, siellä oli vielä jotain tuommoista kylmää valkoista juttuakin eikä yhtään kunnollista heinää syötäväksi, höh!

En minä kyllä kauan uskaltanut siellä pihalla olla, vaan piti kipittää äkkiä ovelle (en jättänyt paljon mahdollisuuksia emännälle ottaa valokuvia...).
Sitten olinkin reipas ja kävelin ihan itse hissiin...
ja sieltä kotiovelle.
Sit kun emäntä avasi kotioven, Lenni oli heti pikkueteisessä odottamassa. Minua kuitenkin rupesi siinä mietityttämään, että viitsiskös sitä sittenkään mennä sisälle...
No, eiköhän se emäntä mut vielä uudestaankin tuonne pihalle raahaa... Ties vaikka näkisin taas joskus sen beaglen, jonka kerran säikytin! Nyt onkin sitten hyvä nukkua loppupäivä, kun aamulla tuli riehuttua hiiren perässäkin niin kovasti.

Lukutoukka... eikun -kissa

Tämä kirjoittelukin on kyllä ihan mukavaa emännän sylissä, mutta pitäähän sitä lukea lehtiä...

ja kirjoja...
ja mainoksia...
että pysyy mukana maailmanmenossa.

Toinen saunakissa

Kumpi on hei kovempi jätkä, häh?! Mitä tuo nyt muka on, kun Tommi makaa keskimmäisellä lauteella. Kovat kollit menee kerta heti jälkilöylyihin ylälauteelle!
Sitten siellä alkaa vähän väsyttää...
Ja sitten kun tulee liian kuuma, pitää tulla pois.

Saunakaveri

Vaikka Lenni onkin se lämpökissa ja tykkää saunoa jälkilöylyissä, niin minä saatan kyllä saunoa emännän kanssakin. Joskus se emäntä laittaa saunan päälle, kun minä olen siellä nukkumassa, niin että minun pitää lopulta siirtyä lattialle, kun alkaa tulla kuuma. Mutta sitten, kun emäntä tulee saunaan, niin pitäähän sille pitää seuraa ja hypätä lauteelle! Lenni-pelkuri juoksis tässä tilanteessa pois karkuun.

Olis vaan se emäntä sitten räiskimättä vettä, että sais kolli rauhassa nukkua!
Ja lopuksi vielä todistusaineistoa, että kyllä siellä saunassa jo ihan lämmintä on! Emäntä ei kuulemma saanut kunnolla samaan kuvaan sekä kissaa että lämpömittaria...

Rokotusväsymys

Tommi kertoikin jo eilen meidän lääkärikuulumisemme. Minä väsähdin eilen ihan kokonaan joskus puoli seitsemältä illalla, enkä sen jälkeen puoleen vuorokauteen tehnyt muuta kuin käänsin välillä kylkeä. Vissiin se emäntä heitteli Tommille raksuja ja laittoi niitä palloonkin, mutta minä en jaksanut yhtään niitä lähteä metsästämään. Käänsin vain kylkeä ja jatkoin unia. Eikä minulle maistunut rahkan loputkaan pikarin pohjalta, vaikka emäntä tuli viereen tarjoamaan, kun väsytti niin kovasti.

Tänään aamulla sitten kuitenkin jo heräsin ihan normaalisti ja jaksoin nyt jo tulla kirjoittamaankin. Onneksi siellä rokotuksilla ei tarvitse usein käydä! Ja muista nyt emäntä, että minäkään en ole lihava, vaikka joskus takapuoli saattaa leveältä näyttääkin!

Eläinlääkärissä

Sitä se sitten tiesi, kun ne kuljetuskopat sisälle ilmaantui. Tänään emäntä tuli kotiin yllättävän aikaisin isänsä ja äitinsä kanssa ja sitten meidät kissaraukat tungettiin noihin koppiin. Ei oikein edes älytty pistää vastaankaan. Paitsi sitten sieltä kopista piti kyllä huudella kovasti mielipiteitä tällaisesta vapauden riistosta! Minäkin kyllä huutelin kovasti, vaikken tietysti Lennille tuossa äänenvoimakkuudessa pärjääkään. Ja sitten yritin päästä kovasti pois sieltä kopasta. Minähän kyllä saan sen oven auki vain puskemalla, mutta emäntäkin osaa siihen varautua, kun kerran puskin sen oven auki keskellä kaupunkia!

Se eläinlääkäritätihän tykkää minusta kovasti, kun mustasavu on sen lempiväri ja sillä on samanvärinen tyttökissa. Kivoiksi kissoiksi se meitä aina kehuu. Minä en kyllä hirveästi tykännyt, kun se ikeniä katsoi, mutta sieltäpä löytyikin vähän punaista ientä. Hampaassa ei kuitenkaan mitään vikaa ollut ja kun oon syönyt kuitenkin, niin ei emännän tarvi muuta kuin seurata tilannetta. Emäntä mietti, että ehkä tuo ienvaiva on nyt vähän vaikeuttanut syömistä, kun oon taas vähän kauemmin närppinyt niitä lihoja.

Mutta kun en minä edes ole sellainen syömäri kuin Lenni. Nytkin Lenni imuroi heti kaikki raksut mitä se eläinlääkäritäti antoi. Minua jännitti vähän liikaa, ettei se ruokakaan maistunut. Lääkäritätikin sanoi minua suorastaan hoikaksi pojaksi. Saisin painaa vaikka kilon enemmän, enkä siltikään olisi lihava. Kuulitko emäntä!? Eikä Lennikään lihava ole, ei sekään ollut edes yhtään lihonut viime käynnistä. Lääkäritäti naureskeli, että näyttää vähän epäilyttävältä, kun molemmille tuli rokotuskortteihin ihan samat tiedot kuin kaksi vuotta sitten. Ihan kuin ois vain kopioitu ne entiset tiedot. Minä siis painan 5,7 kg ja Lenni 4,6 kg.

Emäntä jotain höpisi, että on ylpeä itsestäänkin, kun ei olla lihottu. Mitä ylpeilemistä siinä sitten on, että pitää meitä melkein nälässä; minä vaan kysyn!? Mutta eipähän sen tarvi ainakaan yhtään pienentää meidän raksuannoksia, jee!

Ensin minua kyllä jännitti siellä lääkäritädin luona, mutta sitten jo rentouduin vähän, enkä ois millään enää halunnut kuljetuskoppaan takaisin. On meillä kyllä sitä paitsi asiat hyvin. Odoteltiin siinä kyytiä (emäntä seulapää unohti meidän rokotuskortit ensin kotiin, niin emännän isä lähti niitä hakemaan), niin sinne lääkäriin tuli semmoinen kissa, joka oli kuulemma monta päivää vain oksentanut. Nähtiin me pari muutakin kissaa ja yks pikkukoira. Tais olla samanlainen chihuahua kuin mitä meilläkin kerran kävi ja meidän piti Lennin kans kuunnella koko ajan, kun ne oli pikkueteisessä nukkumassa (nekin oli silloin käyneet tuolla samassa paikassa lääkärissä)!

Kotiin on kyllä aina ihan paras tulla. Heti saatiin namuja, kun oli oltu niin reippaita. Sit emäntä kyllä vähän siivosi, mutta sen jälkeen sain uutta ruohoa (se oli nyt kuulemma vehnää) ja sitten vielä Schesir-herkkuruokaakin. Lennin piti kyllä jo sanoa iso sana, kun se emäntä vaan otti valokuvia eikä meinannut sitä ruokaa antaa ollenkaan...
Ruuan jälkeen olikin sitten hyvä käydä vähän nukkumaan. Kyllähän se tuommoinen seikkailu väsyttää saati sitten se piikki, minkä se lääkäritäti tuikkasi.

Hiirijahti

Emäntä osti minulle (lelu)peltohiiriä, kun se tietää, että minä tykkään niin leikkiä niillä. Hyvähän sellaisen perässä on vähän purkaa noita ylimääräisiä energioita!

Ja sitten se saalis pitää vielä tappaa oikein perusteellisesti!
Kuole, hiiri, kuole!... ja jäljellä leikkihetken jälkeen on jotain tällaista:

Ulkoiluharjoitukset

Koska minulla on ilmiselvästikin huonoja kokemuksia ulos jäämisestä ja se kotioven kiinnimeno pelottaa, niin ollaan sitten emännän kanssa harjoiteltu tuota ulkoilua ihan vapaaehtoisuuten perustuen meidän luhtikäytävällä. Minua kun kuitenkin kiinnostaa niin kovasti tuo oven ulkopuolinen maailma, että ovella pitää välillä käydä huutelemassa. Ja sitten kun emäntä ottaa valjaat esiin, niin saatan ihan kehrätäkin, kun se laittaa niitä päälle. Mutta jos se minua yrittää pakolla viedä johonkin, niin silloin kyllä tulee paniikki.

Kävin minä kerran ihan tuolla luhtikäytävän ovellakin asti, eikä minulle tullut edes paniikki, vaikka kotiovi meni kiinni. Sitten kuitenkin alkoi pelottaa, kun emäntä avasi sen rappukäytävän oven. Hui!
Yleensä kuitenkin on parempi vain pysytellä tarpeeksi lähellä kotiovea, että emäntäkin seisoo koko ajan avonaisen oven raossa. Onneksi Tommi ei ole silti yleensä karkaamassa avoimesta ovesta.

Kuljetuskopat

Emäntä toi eilen nuo meidän kuljetuskopat sisälle. Mitähän se oikein suunnittelee...? Lenni katsoi ensin parhaaksi paeta sängyn alle, mutta tänä aamuna emäntä sai jo ihmetellä, että minnehän se kissa katosi.

Sitten emäntä löysi tuon kaverin sieltä kopasta.

Hyökkäys

Mikäs sieltä verhon takaa pilkistää? Emäntä ei ainakaan tykkää, kun Lenni aina kitisee tuolla verhon takana...

Niinpä minä päätin vähän auttaa... Hyökkäykseen!

Soittajakissat?

Emäntä oli nähnyt täällä Intterinnetissä pianistikissan ja sitten se miettikin yks ilta, että tykättäisköhän me soittamisesta. Yläkaapista se kaivoi esille tuollaisen soittimen ja saihan se houkuteltua meidät kokeilemaankin (raksuilla saa aikaan mitä vaan...). Ai pitäiskö sitä soittaa toiselta puolelta?
Niin tälleenkö?
Sitten se emäntä pistikin jo sieltä soimaan niin ihmeellisiä ääniä, että Tommi vähän säikähti. Hehheh.. katsokaa nyt tuota sen pulloharjahäntää!

Lenni lämpökissa

Pääsiäisenä oli jo mukavan lämpimiä ilmoja ja aurinko paistoi parvekkeelle lämpimästi. Silloin tämä kissa tahtoo parvekkeelle!
Vielä ei oo emäntä siirtänyt toista kiipeilypuuta sinne kuitenkaan, joten kyllä se nukkuminen onnistuu tässä tuolillakin oikein hyvin.

Tarkastajan hommia

On se kyllä, kun tuo emäntä vaan kuuhkaa kotona, eikä kissaparka ehdi kunnolla edes päiväunia nukkumaan, kun pitää koko ajan vahtia emännän tekemisiä. Tänään se vieläpä pesi ne ikkunat. Parvekkeelle en päässyt päällysmieheksi, vaikka emäntä kyllä huomasi minun siellä oven takana odottavan. Höh.

Mutta sitten kun emäntä alkoi pestä olohuoneen ikkunoita, niin pitihän minun olla mukana tarkastamassa, että se osaa ne pestä!
Emäntä vielä naureskeli lopuksi, että taisi saada uuden koristeen lasien väliin...

Nälkäkurki

Tuo emäntä ei kyllä aina oikein tajua, että näin isolla kollilla on myös ISO nälkä. Sen takia joudun niin usein vahtimaan tuolla ruokakaapin ovella, ettei sieltä vain pääse ulos mitään ilman, että minä huomaan. Ja joskus joutuu kyllä turvautumaan vähän kovempiinkin keinoihin, kun ei se emäntä vaan tajua, että mulla on NÄLKÄ!
Ei mutta on se emäntä oikeasti ollut ihan fiksukin, kun se on tajunnut, etten minä tuolla kissanruualla saa mahaani täyteen. Ne kastikkeet ja hyytelöt on kyllä ihan hyviä, mutta en minä oikein niistä lihamössöistä välitä. Jotain Sheban File Supremeä voi vielä syödäkin tai Schesiriä tai Almo Naturea ja sellaisia, mutten minä niistä tavallisista välitä niin kuin Lenni. Mutta emäntäpä antaakin mulle sitten broileria, naudan sydäntä tai saksanhirveä. Kyllä niillä kunnon lihoilla jo näinkin iso kolli tiellä pysyy (ja emäntäkin tykkää, kun ei tule aamuyöllä jo niin kova nälkä)!

Puhdas parveke

Nyt se emäntä sitten siivosi sen parvekkeen. Tommi oli sitä auttamassa ja sai pyydystettyä kärpäsenkin. Sitten me ei kuulemma päästä auttamaan, kun emäntä pesee parvekelaseja. Jotain se sanoi, että saattais tulla kissapannukakkua...

Ihan oudolta siellä parvekkeella tuoksuikin, kun emäntä oli kaikki paikat kuurannut. Ja vanhan olohuoneen matonkin se oli sinne levittänyt.

Minulle siellä parvekkeella oli vähän liian kylmä vielä, vaikka aurinko paistaakin. Tulin sitten sisälle ja emäntä rupesi antamaan taas sitä matolääkettä. Mutta minähän olenkin niin kiltti kissa, että syön ne lääkkeet oikein mallikkaasti. Aaaa, mitä sieltä nyt olikaan tulossa?
Tommikin söi tänään kiltisti puolet tabletista salamitikkuun piilotettuna... toisen puolen kanssa emäntä joutuikin harrastamaan pakkonielettämisen harjoittelua. Emännän onneksi me ollaan molemmat niin kilttejä kissoja, että edes tuollaisessa pakkotilanteessa me ei raavita (paitsi jos se yrittää saada meihin koko tuubillisen Mirrixiä, semmoinen ei kyllä vetele, emäntä!). Eikä me emännälle olla pitkävihaisia... muille kyllä saatetaan olla.