perjantai 15. tammikuuta 2010

Päivä vain ja hetki kerrallansa

Mä nyt kerron, mitä emäntä on mulle sanonut siitä, mitä eläinlääkäri kertoi (vaikka musta tuntuu, ettei se emäntä sano ihan kaikkea). Kuten tuolla edellisen jutun kommenteissa jo kerroinkin, ei ne musta valutetut veret hirveesti mitään kertoneet. Hurjasta laihtumisesta huolimatta maksa ja munuaiset oli ok, samoin kilpirauhaset, FIV ja FeLV negatiiviset, sokerit ok ja mitä niitä kaikkia olikaan. Jotain outoa oli vain valkosolujen erittelyssä, mutta enpä minä niistä mitään ymmärrä.

Diagnoosi on joku suolisto-ongelma, jolle ei selvyyttä saisi kuin ehkä leikkaamalla, muttei sitä kannata nyt tehdä, kun oon reipas ja iloinen suurimman osan aikaa. Eilisilta kun tuli nukuttua (pääsin vaatekaappiin!), niin sitten olikin aamuyöllä hyvä rallata kämppää ympäri ja härnätä Tommikin mukaan (se jatkoi vielä senkin jälkeen, kun minä jo lopetin).

Emäntä on siis edelleen omituinen. Minä oon koittanut sille sanoa, että ottais päivän kerrallaan, eikä huolehtis eteenpäin, kun ei me kissatkaan niin tehdä. Toinen juttu, missä vois ottaa meistä mallia ois nukkuminen, se auttais moneen vaivaan!

2 kommenttia:

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Lenni, sun emäntä on siks omituinen kun sillä on huoli susta. Niinku ihan hyvä ollakin jos misse laihtuu noin paljo! Mutta niinku sanot, päivä kerrallaan sitten. On kyl kauheen ikäviä uutisia aina tommoset epäselvät sairaudet :-(

Me tsempataan.

Lennin ja Tommin emäntä kirjoitti...

Niin kai se emäntä on.. sanoo kiitos tsempeistä. On se tänään ollut jo vähän parempi (sitäkin kuulemma piikitettiin, hehe!) ja minäkin alan antaa sille taas paremmin anteeksi sen, että raahas taas lääkäriin ja joka päivä kiusaa ruiskulla monta kertaa.

-Lenni