Puolisen vuotta mennyt Tompan silmälääkäristä, joten koppaan tunkeminen oli jälleen edessä. Mut pistettiin pienempään koppaan, kun siinä en oo saanut nenääni verille ennenkään (nenän alustan kyllä, kuten nytkin). Ihan kiltisti olin lääkärillä, kehräsinkin, kun se koitti kuunnella sydäntä ja keuhkoja. Tosin ei se paikallaan oleminen ja silmien katsominen ole kivaa, vaan venkoilen, mutta enhän minä raavi enkä pure enkä mitään sellaista.
Näin kirjoitti lääkäritäti tällä kertaa:
"Tommi silmäkontrollissa. Oikean silmän muutokset selvästi edenneet edellisestä kerrasta, kuitenkin silmän tilanne pysynyt rauhallisena. Etukammio kirkas ja silmänpaineet normaalit. Jäädään toistaiseksi edelleen seuraamaan tilannetta. Seuraava kontrolli taas noin puolen vuoden kuluttua, toki jo aiemmin jos huomaat oireita (punoitus, sameus, siristys tms)."
Olihan sen jo emäntäkin silmällä nähnyt, että muutokset on edenneet, mutta myös sen, ettei ne vaikuta mua mitenkään haittaavan ja lääkärikin sanoi, ettei niistä mitään kipuja aiheudu. Eli siihen nähden käynti oli ihan positiivinen. Lääkäritäti puhui, että tällä etenemisvauhdilla voisi mennä 1-2 vuotta ennen kuin alkaa tulemaan jotain vaivaa. Ja yleensä ensin tulee tulehdusta, jota voidaan koittaa lääkitä. Vasta, jos silmänpaineet alkaa nousemaan, niin sitten voisi tulla eteen se silmän poiston harkitseminen.
Eli koitetaan me nyt vain elää hyvää elämää liiaksi pingottamatta (ja emäntä stressaamatta), kun alkaahan tätä ikääkin jo olla. Pian tulee 13 mittariin. Eli eletään nyt kunnolla niin kauan kuin sitä on vielä elettävänä, kun ei me kukaan ikuisia olla!
2 kommenttia:
Kunnioitettavassa kissaherran iässä siellä jo mennään! Hyvä että silmä jakselee. Yhdelläkin tietysti tulee toimeen, mut paree se on kaksi. Kaikkea hyvää toivotan!
Kiitos! Kehräyksiä kisuille sinne meiltä!
Lähetä kommentti