Vieraat

Vieraatkin on aina vähemmän jännitettäviä, kun ne nukkuu...

Seikkailu

Tämä kuva ei sitten mitenkään liity tapahtumiin... On ollut taas kiirettä ja vaikka mitä, kun en ole ehtinyt raportoimaan, mitä viime viikolla tapahtui. Minä olin käymässä naapurissa!

Kaikkihan lähti siitä, kun huutelin ulko-ovella, jolloin emäntä laittoi mulle valjaat päälle ja avasi oven niin, että pääsin katselemaan luhtikäytävän menoa. Emäntä seisoskeli oven raossa. Sitten halusin kuitenkin mennä pidemmälle ja toisaalta Tommi alkoi sisältä tulla kohti ovea, joten emäntä värkkäili sen ulko-oven kanssa ja laittoi sen kiinni. VIRHE!

Sitten se ovi ei enää auennutkaan, vaikka kuinka huusin emännälle, että avaa nyt se ovi. Ruvettiin soittelemaan naapurien ovikelloja ja päästiinkin toiseen naapuriin. Sieltä emäntä soitti jollekin, että tulis avaamaan sen oven. Mä olisin sitten kyllä ollut paljon mieluummin siellä naapurissa kuuntelemassa, kuinka mua söpöksi kehuttiin, kuin tullut takaisin ulos odottelemaan (vaikka kyllä siellä naapurissakin jännitti ja karvaa lähti ihan hirveästi), mutta niin se emäntä vaan mut sinne luhtikäytävälle vei. Koitin vieläkin huutaa emännälle, että avaa nyt se ovi, mutta ei se kuulemma auttanut mitään.

Meidän piti vain odottaa, että mies tuli hirveän avainnipun kanssa avaamaan oven ja päästiin kotiin. Käytiin me hissillä ajelemassa sitä miestä vastaankin ja huusin sitten sillekin, että avaa nyt se ovi! Se sentään avasikin.

Emäntä kyllä sanoi, että oli ihan ylpeä minusta, kun en alkanut sinkoilla tai muutenkaan ollut hankalta tuossa tilanteessa (sitä huutamista lukuun ottamatta). Kotiin päästyäni olin sitä paitsi ihan normaali oma itseni, eikä mitään traumoja jäänyt... paitsi että en mä ehkä haluakaan mennä tuonne luhtikäytävälle ulkoilemaan enää...

Vaihtelu virkistää

Emäntä on ollut vähän pahoillaan, kun kukaan ei oo käynyt ihan ylhäällä kiipeilypuussa pitkään aikaan. Mutta ei kannattais huolestua. Se on kiva, kun on mahdollisuus vaihdella nukkumapaikkoja ja nyt mulla on sellainen vaihe, että haluan nukkua tuolla ylhäällä.

 

Toinen hyvä yläpaikka on tietty se pesuhuoneen kaapin päällys, jossa olinkin emännän tädiltä hukassa, kun se oli meitä hoitamassa. Emäntä ei ollut muistanut sanoa, että saatan sinnekin mennä.

Keskimääräinen kesälomapäivä

Ei oo meidän päivitykset lisääntyneet, vaikka emäntäkin on ollut lomalla. Mutta tällaista tämä meidän loma yleensä on ja vakionukkumapaikat tällä hetkellä nämä.

 

 

 

Parvekkeeltakaan ei tarvi lämpöhalvauspelon vuoksi hätistellä meitä pois, kun on sälekaihtimet, eikä aurinko porota koko iltaa (ei oo kyllä ollut hirveitä helteitäkään. Lämpötila parvekkeella on maksimissaan siinä vähän päälle +30, mikä meille passaa hyvin (ja emännällekin kuulemma paljon paremmin kuin se +50)!

Meilläkin oli perhonen

Mulla on ollut samat harrastukset kuin Lululla, Lealla ja Lotalla, vaikka vähän korkeammalla sijaitaankin.

 

Tämä asento on puolestaan hämäys... Siinä vaiheessa, kun emäntä otti kameran esiin, siirryin tietysti näyttelemään kilttiä kissaa, joka ei missään nimessä yritä härppiä kukka-amppelia... Ihan ulos vain olin katselemassa tästä sälekaihtimen välistä...

P.S. Lennin jalka on ollut ihan kunnossa.

Säikähdys

Säikähdettiin kyllä eilen molemmat emännän kanssa aika kovasti. Mulla oli semmonen normaali ilta(kakka)villi ja ryntäilin sinne sun tänne. Sitten kuitenkin tipahdin tuohon sohvan ja kirjoituspöydän rakoon ja meinasin jäädä jumiin siihen, mutta emäntä auttoi irti.

Jalkaankin siinä hötäkässä sattui ja sitten meninkin kolmella jalalla toinen takajalka oudossa asennosssa keittiön pöydän alle. Kun emäntä tuli sinne katsomaan, kipaisin sängyn alle piiloon, nyt kuitenkin jo kaikilla neljällä jalalla. Emäntä houkutteli mut sitten namitikuilla pois.

Vähän tuo muakin järkytti kyllä ja olin sitten loppuillan vaisuna. Mutta yöllä iski jo villi taas ja juoksin ja hyppelin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Kävely sujuuu ja hyppääminen sujuu ja kiipeilypuun tikapuutkin pystyn kiipeämään. Ei siis näy mitään vikaa missään. Voidaankin tyytyväisinä viettää emännän kanssa parvekkeella kotikonttoripäivää (tosin ois vielä parempi, jos emäntä ei olis tän tietokoneen ja papereiden kanssa koko ajan)!

 

 

Kuulumisia

Sam virsi kuin aina näistä päivityksistä... Mutta nyt viime kerran jälkeen mut on viety pihalle (ei oo kuvia, kun emännällä ei ollut kamera mukana). Orava kuulemma tuijotti puusta meitä koko ajan, mutten minä sitä huomannut, vaikka meidän edestä siihen puuhun juoksi. Emännän äidin kyllä huomasin, kun sekin tuli sitten pihalle. Se oli kiva, kun joku muukin tuttu ja turvallinen ihminen sinne tuli!

Sitten mut vietiin eläinlääkärillekin ja taas jouduin antamaan verta. Ihan hyvin se meni ja lääkäritäti kehui taas kerran komeaksi. Muutenkin olin terveen näköinen ja nyt oikein kunnon kollikissa, kun painoin 6,4 kg. Lääkäritäti sanoi, että pidä tuo. Se 5,7 kg viime kerralla kuulemma näytti laihtuneelta. Nyt näytti hyvältä, vaikken oo ikinä ennen näin painava ollutkaan!

Ruokavaliotakaan ei tarvinnut muuttaa, kun ei ollut munuaisarvot pahasti pahentuneet ja muuten oon niin hyväkuntoinen. Krea-arvo oli nyt 190, mutta urea yhä normaali. Ihan kohtuuhyvin meni siis sekin reissu, vaikka se koppaan tunkeminen ja autoajelu onkin ihan tyhmää!

Kuvituksena sitten tämänpäiväisiä otoksia, joista ei oikein onnistunut yksikään. Valokuvaaja on huono, kun malli on kyllä ihan täydellinen!