Kissakuvahaaste 108: Ikkuna

Taas meillä oli jo aikaisemmin monta ikkunakuvaa, joten emännän piti kaivella arkistoja, että löytyisikö sieltä jotain uutta. Tommin kuva on itse asiassa samasta tilanteesta kuin aiemmassa merkinnässä, eli ikkunanpesupuuhia piti käydä lähietäisyydeltä tarkastamassa.
Lennin osuudessa puolestaan ihaillaan ikkunasta lokakuun aamuaurinkoa, kun se ei enää oikein lämpökissaa lämmittänyt. Huomatkaa myös kissaturvallinen tuuletusikkuna (= ylempi ruutu, vaikka emännän mielestä tuollaisen ikkunan peseminen on ihan hirvittävän vaikeaa! Mutta painavaa ikkunaa ei pysty edes pitämään niin isolla auki, että siitä oikein minkäänlainen kissa pääsisi kiemurtelemaan).

Piilottelua ja sitä itseään

Lauantai-iltana emäntä ei meinannut mennä ollenkaan nukkumaan ja minä päätinkin sitten mennä parvekkeelle. Emäntä ihmetteli, mihin minä oikein katosin, mutta sitten se löysi minut.Enkä minä olisi ollenkaan tullut pois sieltä kopasta sisälle nukkumaan. Namulla se emäntä sai minut sitten lopulta houkuteltua sisälle. Kuulemma ei ole vielä tarpeeksi lämmin, että parvekkeen oven voisi jättää yöksi auki.

Tänään sitten järjestin emännälle vähän siivottavaa, kun kakka oli jäänyt takapuoleen kiinni. Tosin itse asiassa emäntä kiitteli (minkä yökkäilyltään kerkesi) sitä, että olin pyyhkinyt sen takapuoleni heti siihen mattoon, mikä on hiekkiksen edessä. Se olikin sitten helppo nakata pesukoneeseen, eikä muita sotkuja edes tullut.

Leijonan käpälä

Iso kollipoika tarvitsee isot käpälät. Ja sellaiset minulla kyllä onkin. Emännän ranne jää aika kapoiseksi minun käpäläni rinnalla!
Se on sitten emännän onni, etten minä käytä noita käpäliäni tai kynsiäni emäntää vastaan. Minun parastahan se emäntä kuitenkin vain tarkoittaa. Vähän voin kyllä tassulla yrittää ohjata emännän kättä parempaan paikkaan, mutten raavi.

Tänäänkin harrastin vain passiivista vastarintaa, kun emäntä rupesi pukemaan minulle valjaita. Ei se velttona makaaminen sitten auttanut, vaan ulos lähdettiin. Vaikka olikin vasta aamu, niin ihmisiä oli jo aika paljon liikkeellä meidän talosta ja sekös vähän jännitti. Onneksi tuossa pihassa on pieniä korkeuseroja, niin pääsee piiloon tarkkailemaan, mitä porukkaa siellä oikein liikkuu!

Näin minä sen alakerran beaglenkin, mutta se ei nähnyt minua, niin en päässyt tuttavuutta tekemään. Emäntä kyllä sanoi, että minä reipastun kerta kerralta. Nytkään en ihan suoraa juoksua kipittänyt ovelle, kun sinne päätin lähteä, vaan tarkastelin vähän välillä ympäristöä ihan aukealla paikallakin. Kunhan se emäntä ei taas tee jotain yhtä tyhmää kuten törmää mattotelineeseen siellä pihalla, etten minä saa hirveää hepulia. Sillon meillä kyllä olikin vain lyhyt metrin naru, niin emännällä taisi olla vähän vaikeaa puikkelehtia sen kanssa, kun minä päätin sieltä telineen alta kävellä...

Omalla luhtikäytävällä kävelin taaskin reippaasti ja sitten vielä kellin oikein kunnolla oman oven edessä auringossa. Mutta ne tyhmät valjaat ei irronneet selästä sittenkään, vasta sisällä!

Vappupiknik

Niinhän siinä kävi, että se emäntä alkoi taas valjaiden kanssa ahdistella. Ensin juoksin kyllä sängyn alle karkuun, mutta vähän ajan päästä se emäntä sai minut kahlittua. Yritti se minua tsempata, että siellä on nyt vappuaamuna rauhallista, kun kaikki vielä toipuu iltajuhlistaan. Kyllä sinne ulos meno on ihan jännää, vaikka meinaa pelottaakin, mutta en minä taaskaan edes naukunut yhtään. Kovasti yritin kyllä päästä emännän sylistä pois mahdollisimman pian, mutta ei se vaan päästänyt. Mutta sieltä vähän keskemmältä pihaa löytyi sitten edes kuivia korsia syötäväksi.
Emäntä välillä nappasi minulta suusta poiskin niitä pitkiä korsia, kun yritin niitä nieleskellä! Pitihän sitä sitten vähän katsella ympärillekin...
Ja lopulta uskalsin nostaa hännänkin pystyyn...
Ja itsekin vähän liikuskella ja tutkia sitä ympäristöä. Hei, täällä puun juurellakin oli kuivaa heinää!
Mutta sitten kuului joku ääni, jota vähän säikähdin ja piti lähteä ovea kohti.
Omalla luhtikäytävällä ei enää ollutkaan mihinkään kiire. Piti käydä testaamassa naapurin kynnysmattokin (oli se ihan hyvä kelliä)!

Lenni kertoo, miksi meille ei voi hankkia taulutelevisiota

... no kun sittenhän kissaparan tie kirjahyllyn ylähyllylle ja sieltä pois vaikeutuisi ihan huomattavasti. Pitäisi jostain sohvalta tai nojatuolista aina vain kulkea!

Yrittihän se emäntä silloin aluksi pitää meitä pois sieltä hyllyn päältä, mutta tajusi se sitten, ettei sellainen tule ikinä onnistumaan. Parempi vaan ottaa kaikki helposti tippuvat ja särkyvät esineet pois tieltä, kun joskus kissalla saattaa olla vähän kiire, eikä silloin ennätä varoa jotain turhia koriste-esineitä... (Ja kaveri on muuten taas käymässä vessassa, kun minua villityttää...)

Hauskaa Vappua!

Yöllä ulkona oli kyllä aika kylmä ja se me molemmat huomattiin, kun käytiin vuorotellen emännän jalkojen välissä nukkumassa. Kuulemma sitä nukutti hyvin, mutta valitteli aamulla, että jalat on aika tukossa, kun monta kiloa kissaa on päällä maannut. Olis nyt vaan tyytyväinen, että me huolehdittiin, ettei emäntä palellu!

Sitten se tulikin vielä iltapäivällä yllättävän aikaisin töistä kotiin ja minä sain munkkia, kun nyt on kuulemma vappu. Namnam!

Yleensä en kyllä emännältä mitään leivonnaisherkkuja saa ja se yrittää kieltää aina muitakin antamasta. Mutta kun minä oikein nätisti katon emännän äitiä ja meen vaikka vielä syliin, niin aina minä jotain herkkuja saan... Mutta emäntä, mikset ostanut meille vappuviuhkoja ja serpentiiniä?!

Lenni ja pienet vihreät miehet

Jos emäntä on koko illan poissa, niin pienet vihreät miehet pääsevät kotona valloilleen ja niitä pitää sitten emännän palattua metsästää...